Ehdollisuus rajoittaa myös turvesuonpohjan käyttöä

Turvesuonpohjat ovat kasvava potentiaali uudenlaiselle tuotannolle, ilmastohyödyille ja hiilensidonnalle, mutta tukipolitiikka kannustaa pikemminkin passiiviseen maankäyttöön. Kosteikkoa, karpaloita vai kilowatteja -työpajassa keskusteltiin mm. energiapajusta, jahti- ja koirakoulutustoiminnasta, kosteikkoviljelyn kustannusrakenteesta, Kymenlaakson energia- ja ympäristöskenaarioista ja maatalouspolitiikan reunaehdoista.

Tilaisuus oli Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) -hankkeen järjestämä ja sitä isännöivät Maarit Kari Kinnosta ja Anna Kemppinen Suomen ympäristöopistosta.

Työpaja kirvoitti hyvää keskustelua. Kuva Anna Kemppinen.

Työpajassa kerättiin rri-käyttömuotojen plussia, miinuksia ja avoimia kysymyksiä. Kuva Maarit Kari.

Netta Leppäranta ProAgria Etelä-Suomesta kertoi turvesoiden jälkikäyttöä käsittelevässä työpajassa, miten esimerkiksi viljan viljely vuoden 2022 jälkeen maatalouskäyttöön otetulla suonpohjalla ei ole mahdollista ehdollisuuden ehtojen mukaan aloilla olevan nurmivaatimuksen vuoksi. Muiden kasvien viljely alalla leikkaa koko tilan viljelytukia. Kysymys on ehdollisuuden vaatimuksesta, ja se koskee kaikkia maataloustukia saavia tiloja.

Turvetuotantoalueesta monimuotoinen jahti- ja koulutusympäristö

Työpajaan osallistui järviruoón käytön, liiketoiminnan, energiapajun ja turvetuotantoalan ja maanomistuksen asiantuntijoita ja maanomistajia. Tilaisuudessa alustettiin myös hieman erilaisesta liiketoiminnasta turvetuotantoalueen jälkikäyttönä: lintukoiran valmennus-, jahti- ja linnunkasvatus elinkeinona, esimerkkinä Erä-Ässä Karstulassa. Kun fasaanin kasvatus kamppailee kannattavuuden kurimuksessa, yhdistetylle lintukoiran valmennukselle, jahdeille ja fasaanin kasvatukselle on Karstulassa kysyntää enemmän kuin pystytään tarjoamaan. Yrittäjän mukaan Suomeen mahtuu lisää vastaavanlaista yritystoimintaa: asiakkaita tulee tällä hetkellä kaikkialta Suomesta.

Energiapajun kasvatuksen kulmakivet

Energiapaju on yksi lupaavimmista turvesuon pohjilla kasvatettavista biomassakasveista. Sen suurimmat haasteet, talven- ja ruosteen kestävyys, on pitkälle ratkaistu jalostuksella. Toinen Akilleen kantapää on ollut viljelytekniikka. Dosentti Veli Pohjonen, jolla jolla on 50 vuoden kokemus pajun lajiketestauksesta, viljelyteknisistä kokeista ja havainnoista painotti, että paju tarvitsee voimaperäisen lannoituksen ja suuren taimitiheyden perustamisvaiheessa, sekä rikkatorjunnan kasvun alussa.

Netta Leppäranta muistutti ehdollisuuden koskevan kaikkia maataloustukien saajia.

Turpeennostosuo voi taipua myös jahti- ja lintukoirien koulutusympäristöksi.

Paju soveltuu monipuoliseen jatkojalostukseen. Sen tehokas hiilensidonta sekä maanalaiseen että maanpäälliseen biomassaan on luonnollisesti sen paras perustelu. Vuosikasvuna hyödynnettynä pajun kuoressa on arvokkaita lääkeaineita. Biomassana se on erinomaista biohiilen raaka-ainetta ja Markku Suutari tarkensi vielä, että viljely tulisi suunnitella halutun biohiilituotteen mukaisesti. Paju on myös loistava yhden sukupolven ratkaisu, kun maankäytössä halutaan reilusti miettimisaikaa esimerkiksi seuraavaan sukupolven vaihdokseen.

Maanomistajat päättävät

Lasse Aro Lukesta alusti Kymenlaaksoon laskettuja skenaarioita turvesoiden jälkikäytöstä. Skenaarioita esiteltiin myös aiemmin Suo, metsä ja hiili -tilaisuudessa Kouvolassa 26.11.2024. Laskelmissa näkyi selvästi, miten pelkän aurinkovoimalan ilmastohyödyt ovat lähes olemattomat, mutta yhdistettynä korotettuun vedenpintaan jo huomattavasti paremmat.

Työpajassa pohdittiin eri jälkikäyttömuotojen etuja ja riskejä sekä avoimia kysymyksiä. Keskustelu oli vilkasta. Jouni Kivirinne Rambollilta muistutti erittäin aiheellisesti, että keskustelun ei pitäisi rajoittua tukiin tai niiden puuttumiseen. On tärkeää nähdä koko arvoketju, tuottaa taloudellisestikin merkittäviä hyötyjä ilmastohyötyjen lisäksi, eikä jumittaa tukikeskustelussa.

Alan veteraani Arvo Suutari muistutti, että turvemaiden käyttöä pitäisi ajatella ainakin sadan vuoden päähän. Myös liiketoimintamahdollisuuksia tulisi suunnitella tulevaisuuden tarpeiden näkökulmasta, ei vain nykyisten – ja varmuudella muuttuvien – rajoitteiden ja kannustimien kautta. Joka tapauksessa lopullinen päätösvalta on maanomistajilla.

Kiinnostuitko?

SuoLiike järjestää lisää työpajoja mm. ennallistamisesta, tuotemahdollisuuksista, kasviteemasta (ml. tutustuminen koekenttään), elintarvikenäkökulmasta ja hiilensidonnasta vahvoilla asiantuntija-alustuksilla.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä! Katso myös: kinno.fi/suoliike

Maarit Kari

Kari Maarit

Asiantuntija
+358 20 615 7670
+358 40 532 2670
maarit.kari@kinno.fi

Scroll to top