Hankintaketjut ja tuotteiden käyttökelpoisuus puhuttivat kuivike- ja kasvualustatyöpajassa

Turpeen osittain tai kokonaan korvaavat kuivikkeet ja kasvualustat olivat valokeilassa kolmen hankkeen työpajassa Kouvolassa huhtikuun alussa. Työpajaan saatiin mukavasti osallistujia niin tutkimuksen, materiaalihankinnan, käyttäjien kuin vesiosaajienkin osalta. Päällimmäiseksi haasteeksi keskustelussa ja esityksissä nousivat raaka-aineen hankintaketjut ja siitä muodostuvat kustannukset, mutta myös tuotteiden turvallisuus, käyttökelpoisuus sekä kasvualustojen reseptiikka. Helpointa olisi jatkaa tuttuja toimintatapoja, mutta rajoitteita on nähtävissä niin sääntelyn, hyväksyttävyyden kuin saatavuudenkin näkökulmasta.

Monet Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) rahoitetut hankkeet etsivät ratkaisuja turpeen korvaamiseen, korvaavien tuotteiden saatavuuteen, turvetoimialan muutokseen ja turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön liittyviin kysymyksiin. SuoLiike, Ruokolog ja Turpeen korvaaminen muilla materiaaleilla hevosen kuivikkeena -hankkeet järjestivät yhteistyössä työpajan kuivike- ja kasvualustateemalla. Molemmista aiheista avattiin sekä tutkimus- että käyttäjäkokemuksia. Lisäksi käsiteltiin erityisesti ruokomateriaalin saatavuuden ja korjuun haasteita.

Ruokomateriaalin korjuuta on tehostettava

Järviruokoa ja myös ruokohelpiä on tutkittu sekä kasvualustana että kuivikkeena. Teknisten ominaisuuksien lisäksi iso kysymysmerkki on ruokomateriaalille kertyvä hinta. Käytännössä ilmaiselle materiaalille kertyy hintaa monessa vaiheessa. Luvitusta rasittaa pirstaleinen maaomistus: niittokohde voi koostua lukuisista, jopa kymmenistä maanomistuksista. Pehmeillä ja kosteilla mailla tarvitaan erityiskalustoa ja varsinkin vesistössä korjuu on hidasta. Logistiikkaketjun jakaantuminen usealle eri toimijalle syö kannattavuutta.

Vasemmalta: Ruokomateriaali muokkautuu monenlaiseksi. Elli Ruutiainen kertoi ruokoalustan toimineen hyvin vadelmalla. Juha Näkkilällä oli tiivis tulospaketti kasvualustoista.

Ruokomestarit on kolmesta yrityksestä yhdeksi sulautunut järviruokoon erikoistunut yritys. Ruokomestareiden toisen yrittäjän Henrik Jensenin mukaan yhdistyminen oli välttämätöntä kustannusten hallitsemiseksi. Kymenlaaksolainen Arttu Hongisto Hongiston konetyö Oy:stä (linkki yrityksen verkkosivuille tässä), allekirjoittaa Jensenin näkemyksen sujuvan arvoketun välttämättömyydestä. Korjuussa on tarkkaa mm. ajoitus, mitä on vaikea sovittaa usean toimijan yhdistelmänä. Kustannussyistä pitäisi keskittyä suurempiin korjuualueisiin ja pienemmät kunnostuskohteet tulisi rahoittaa muilla mekanismeilla. Kalustonkin kehittämisessä Hongisto näkee mahdollisuuksia, mutta ongelma ei ole ratkaistavissa koneiden kokoa kasvattamalla, koska kaluston painoa ei voi juuri lisätä.

Jari Viita-aho Tehko Oy:stä Inkeroisista on kantamassa kirjaimellisesti ”kortensa kekoon” kehittämällä korjuulaitteistoa työsaavutukseltaan paremmaksi ja parantamalla kaluston alustarakennetta joustavasti soveltuvaksi niin vedessä, pehmeällä alustalla kuin kuivallakin maalla. PHR on jo myöntänyt tuotteelle hyödyllisyysmallisuojan.

Entä ruokohelpi?

Turvetta korvaavien materiaalien kasvava markkina pohjustaisi myös viljellyn ruokohelpin uutta tulemista. Turvesuonpohjat edustavat logistisesti kiinnostavaa potentiaalia monella tapaa. Kasvusto turvekentällä sitoisi jäljellä olevasta orgaanisesta aineksesta vapautuvaa hiilidioksidia ja ravinteita. Alueet ovat lähtökohtaisesti suuria ja hyvin saavutettavia valmiin tiestön ansiosta. Mikäli turvesuonpohja on maatilayrityksen maata ja alue otetaan käyttöön vuoden 2022 jälkeen, sen tällä hetkellä ainoa sallittu käyttömuoto tukien kannalta on pysyvä nurmi, minkä ehdon ruokohelpi täyttäisi. Riittävä tuotantoala on myös maanomistajan kiinnostuksen kannalta välttämätöntä, huomautti Matias Perätalo Kouvolan Myllykoskelta.

Kuivikemateriaalin päähaasteet ovat saatavuus ja hinta.

Saatavuushaasteeseen ruokopankki?

Ruokomateriaalin saatavuuden esteenä voi olla myös tiedonkulku. Ruokolog-hankkeessa kehitetään ruokopankkialustaa, joka auttaisi korjattavien massojen korjuun tehostamista ja tarjoaisi tietoa mm. järviruo’on monista mahdollisuuksista. Vielä on hieman auki, voisiko ruokopankki palvella myös ruokohelven markkinaa. Miikka Lesonen Xamkista kertoi alustan tavoitteista ja ajatuksia sen tarvemäärittelyyn voi edelleen esittää padlet-alustalla (linkki alustaan tässä).

Kuivikemateriaalin sopivuus riippuu käyttökohteesta

Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella tutkitaan turvetta korvaavia kuivikemateriaaleja usean koejakson ajan. Kuivikevaihtoehtoja on testattu kahdeksan viikon jaksoissa karsinatallissa ja pidempänä jaksona aktiivipihatossa. Suvi Hamunen kertoi, että kaikki testatut kuivikeseokset ovat toimineet, mutta tuloksia vedetään yhteen vasta laajemmasta mittausaineistosta. Teknisen käyttölaadun ja menekin lisäksi Harjun kuivituskokeissa arvioidaan mm. ammoniakin muodostumista.

Heidi Högel Lukesta oli koonnut tiiviin aineiston aiemmista kuivituskokeista eri tuotantoeläimillä, mm. Turveke-, Nauku-, Nozoon- ja Turvevapaa ruokaketju -hankkeissa. Lajinomainen käyttäytyminen ja tuotantoeläimen kasvatusympäristö asettavat omat vaatimuksensa kuivikkeelle. Siipikarjalla tärkeää on mm. pehkun kuopsuteltavuus, eikä kuivike saa olla liian karkeaa, mikä ruokopohjaisessa kuivikkeessa on haasteena. Lihanaudoilla ruokomateriaalit toimivat hyvin, koska kuivikepatja lämpiää paremmin kuin esimerkiksi turpeen ollessa kuivitusmateriaalina. Pölyäminen voi muodostua haasteeksi niin eläimen kuin hoitajankin kannalta.

Karsinatalliin astuessani osa hevosista hörähtää tervehdyksen, samalla kun hevosten ihana tuoksu jo leijailee sieraimiin. Koekuivitetut karsinat on merkitty ja nimetty, mutta yksi karsinoista on omistettu kokoomanäytesaaveille. Niihin kerätään kuivikelantaa päivittäisen siivouksen yhteydessä laboratorioanalyyseja varten hevosten ulkoillessa tarhoissaan. Kuivikkeen menekki onkin yksi mittaustulos.

Kahdeksan viikon kuivitusjaksoihin sisältyy kahdeksan ja 24 tunnin mittausjaksot, joissa mitataan hengitysilman pölyä sekä metaani- ja ammoniakkipitoisuuksia. Mittareiden asennusaamuina hevosilla onkin hieman enemmän ihmeteltävää, sillä mittarit pitivät tasaista hiljaista hurinaa. Pisimpään hevosten keskuudessa kiinnostusta on kuitenkin huomattu herättävän lähinnä laitteen suojakupu.

Koekuivikemateriaalit varastoidaan paaleissa lukuun ottamatta yhtä irtotavarana toimitettua koekuiviketta. Syksyllä 2024 aloitetut koejaksot jatkuivat vuoden 2025 maaliskuulle. Syksyllä 2025 hevoset saavat ihmeteltäväkseen neljä uutta koekuiviketta, mahdollisesti myös pajuhaketta. Kokemusta ja tietoa kerätään myös pajuviljelmän perustamisesta ja kannattavuudesta yhtenä kuivikevaihtoehtona.

Mutta tässä välissä hevoset saavat kuitenkin kesällä lomailla ja kirmailla laitumilla.

Hankkeen etenemistä Harjussa voi seurata Harjun kotisivuilta, hevosalan medioista ja somesta.

Suvi Hamunen, projektipäällikkö, Turpeen korvaaminen muilla materiaaleilla hevosen kuivikkeena -hanke
Harjun oppimiskeskus

Haasteista huolimatta Högelin johtopäätökset kannustavat jatkamaan turvetta korvaavien kuivikemateriaalien testaamista ja kehittämistä, sillä tarve uusille turvetta korvaaville tai täydentäville materiaaleille on suuri. Saatavuutta ja käyttöominaisuuksia pitää parantaa kustannustehokkaasti, jotta korvaavat materiaalit ovat kilpailukykyisiä. On myös muistettava, että uusien tuotteiden kehittäminen ja markkinoille saattaminen voi kestää jopa 10 vuotta.

Kasvualustan kastelu ja johtoluku haasteina

Juha Näkkilä Lukesta oli koonnut työpajaan ansiokkaan tuloskoosteen erilaisten kasvualustamateriaalien yhdistelmistä ja niiden toimivuudesta mm. tomaatilla, kurkulla, jääsalaatilla ja joulutähdellä. Tutkimus- ja mittaustuloksia on kertynyt Kasvuturpeelle kavereita, Turvevapaa ruokaketju ja Ilmastoratkaisujen vauhdittaja hankkeissa, joista kaksi viimemainittua ovat meneillään. Kasvuturpeelle ominaisia ja muillekin kasvualustamateriaaleille tärkeitä ominaisuuksia ovat suuri ilma- ja huokostilan osuus materiaalissa sekä helppokäyttöinen vesitila, pohjusti Näkkilä.

Tomaatilla on testattu KATUKA-hankkeessa kasvualustoja erilaisina turve- ja sammalseoksia sekä kompostoitua järviruokoa. Sammal on tulosten mukaan jopa parantanut kasvutuloksia turveseoksessa ja lähtökohtaisesti kasvutulokset ovat olleet kaikilla tutkituilla materiaaleilla ja yhdistelmillä hyvät ja erot pieniä, myös järviruokokasvualustalla. Kurkun kasvatuskokeissa eri kasvualustamateriaalit ja -yhdistelmät toimivat varsin samankaltaisesti, joskin turpeen ja sammalen seos tuotti parhaan kasvutuloksen. Piikkiön kasvatuskokeissa oli mukana myös mädätteen kuivajakeen ja suobiomassan yhdistelmä. Järviruoko sijoittuu keskikastiin ja mädäte-suobiomassaseos tuotti heikoimman sadon, mutta erot olivat suhteellisen pieniä.

Jääsalaatin osalta erilaiset kasvualustat ja materiaaliyhdistelmät eivät tuottaneet keskenään yhtä samankaltaisia tuloksia kuin tomaatilla ja kurkulla. Erilaiset turpeen, sammaleen ja puukuidun seokset toimivat melko samankaltaisesti. Eniten turvetta sisältänyt kasvualusta tuotti suurimman sadon. Materiaalien erilaiset vedenpidätysominaisuudet ja kastelun rytmitystarve selittävät eroja osaltaan. Heikoimmin ruokopohjainen kasvualusta näytti toimivan joulutähdellä ja pelargonialla. Erot kuitenkin pienenivät, kun kastelu ja lannoitus mitoitettiin ruokopohjaisen kasvualustan perusteella.

Näkkilä totesi, että sama lannoitusresepti kuin mitä käytetään turpeella ja kivivillalla, toimii myös ruokopohjaisilla kasvualustoilla. Kasteluna toimii varmimmin tippukastelu. Suurimmat erot kasvualustoille näyttää syntyvän päältä- ja altakastelussa. Ruokomateriaalin kohdalla Na- ja Cl-pitoisuus voi heikentää kasvutulosta. Lisäksi kastelu näyttää vaativan erilaisen rytmityksen kuin muilla kasvualustoilla. Ruokomateriaali soveltuu heikosti paperipäällysteisiin taimipaakkuihin. Näkkilä ohjeistaakin uusia kasvualustoja käyttöön ottavia hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa etukäteen, soveltamaan niille suunniteltua kastelua, lannoitusta ja pH:n säätöä. Lisäksi hän kannustaa seuraamaan johtolukua eli suolojen väkevyyttä kuvaavaa arvoa, ja mittaamaan kasvutulosta sekä ottamaan kasveista näytteitä.

Vadelma viihtyi ruokoalustalla

Elli Ruutiainen esitteli tuloksia ruokopohjaisista kasvualustoista Ruutiaisen marjatilalta Kiteellä, missä viljellään vadelmaa ja mansikkaa sekä tunnelissa että avomaalla. Ruokopohjaiset kasvualustat ovat toimineet vadelmalla osin jopa paremmin kuin turve, kun taas mansikalla ruokopohjainen kasvualusta on tuottanut heikompia tuloksia. Kasvualustakokeiluja tehtiin vuosina 2015–2017, ja sen jälkeen testausta on jatkettu osittain turvetta sisältävillä ruokoalustoilla tasaamassa kosteutta ja johtolukua.

Ruutiainen pitää johtoluvun lisäksi yhtenä ongelmana epätasaista tuotelaatua. Toisaalta ruokomateriaalin käytössä on etuna, jos se on vain osittain maatunut, mutta juuri sen vuoksi tasalaatuisuutta ja stabiilisuutta on vaikea saavuttaa, pohtii Ruutiainen. Hän suhtautuu kuitenkin avoimesti uusiin kokeiluihin myös mansikalla ja uskoo tuotekehityksen tuottavan tulosta.

Aihe keskustelutti Jari Viita-ahoa (vasemmalla), Pär Mickosia ja Altti Kettistä myös tauolla.

Volyymistä kustannustehokkuutta, tuotekehitystä tarvitaan

Työpaja ei olisi työpaja ilman toiminnallista osuutta. Aamupäivän päätteeksi kirjailtiin ajatuksia tärkeimmistä haasteista turpeen korvaamisessa muilla materiaaleilla. Eniten ”ääniä” saivat saatavuus ja tuotteesta saatava, tai sille kertyvä hinta. Myös tulevaisuuden näkymät huolestuttivat; riittääkö niitettäviä ruovikoita? Sammalkin kasvaa hitaasti. Ratkaisuna pohdittiin mm. riittävän laajoja korjuualoja kohdekohtaisesti ja kansallisellakin tasolla. Kehitteillä oleva ruokopankki voikin tarjota tähän vetoapua. Ruokohelpi turvetuotannosta vapautuvilla suonpohjilla on myös potentiaalinen ratkaisu.

Myös kuivikkeen tekniset ominaisuudet, mikrobiologinen puhtaus ja käyttäjäturvallisuus mietityttivät. Toisaalta tuotekehitykselle on tilaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Turpeen monella tavalla hyväksi havaitut ominaisuudet pitäisikin korvaavilla materiaaleilla miettiä enemmän käyttökohteen mukaan. Myös maatuneelle turpeelle ominainen ongelma, eli pölyävyys voi olla ratkaistavissa esimerkiksi pelletöinnillä, joskin se kerryttää tuotteelle kustannuksia. Tuotteen koko elinkaari ja jälkikäyttömahdollisuudet tulisi paremmin huomioida kuivikemateriaalien tarkastelussa.

Kasvulustoja koskevassa pohdinnassa nostettiin kepin nokkaan johtoluvun hallinta, mutta myös vesitalouden hallinta. Lisäksi mietityttivät mahdolliset raaka-aineperäiset haitta-aineet. Tuotekehityksen tarpeista kärkeen nousivat tuotteen tasalaatuisuus ja stabiilisuus. Myös eri kasveille nähtiin tarpeelliseksi tunnistaa oikeanlaiset materiaaliyhdistelmät.

Katse Eurooppaan

Hannamaija Fontell laajensi lopuksi näkymiä Suomen ulkopuolelle, missä Biolan Oy:llä on pitkät perinteet markkinoilla. Biolan testaa ja kokeilee jatkuvasti erilaisia materiaaleja ja niiden yhdistelmiä kuivike- ja kasvualustatuotteissa erilaisissa hankkeissa. Työpajassa saatiinkin näistä esimakua niin Harjun kuivituskokeista kuin muistakin kuivike- ja kasvualustakokeista, joissa oli mukana myös Kekkilän kaupallisia seoksia.

Fontellin esityksestä mieleenpainuvinta oli kuitenkin, että monissa Euroopan maissa turpeen käyttö kuluttajatuotteissa on loppumassa sääntelyn kautta asteittain. Toisaalta kasvualustamateriaalien tarve kasvaa niin lasinalaistuotannon laajentuessa kuin kasvatustuotteidenkin markkinan kasvaessa. Turvetta korvaavien materiaalien markkina siten moninkertaistuu nykyisestään, vaikka turpeen käyttö jatkuisikin jopa nousujohteisesti.

Lue myös: Näin ruovikko nöyrtyy niittokoneen edessä – umpeenkasvaneet rannat voisivat olla biomateriaalin runsaudensarvi (Yle 15.3.)