Latviassa on pitkät perinteet turpeennostosoiden ottamisessa muun muassa karpalon ja mustikan viljelyyn. Suomeen verrattuna kasvukausi on pidempi, mutta myös maanomistushistoria on erilainen.
1990-luvun murros kannusti uusiin maankäyttömuotoihin myös turvemailla. Marjanviljely on ammattimaista ja korjuu pääosin koneellista. Kausityövoimaa tarvitaan kuitenkin runsaasti, mutta halukkaita tekijöitä löytyy ja byrokratia on joustava alkutuotannon sesonkityövoiman osalta. Latvia tuottaa 31 % Euroopan puutarhakäyttöön menevästä kasvuturpeesta, joka on Latvian ylivoimaisesti tärkein turvejae.
Kinnon hallinnoiman Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon hankkeen projektiryhmä kävi elokuussa tutustumassa Latvian kohteisiin. Projektiryhmän paikallisina yhteyshenkilöinä Vidzemen aluesuunnitteluhallinnosta olivat Maija Rieksta ja Rolands Auzinš.
Karpalopioneeri inspiroitui lehtiartikkelista
90-luvulla perustettu VeryBerry on esimerkki tuotantosuunnan muutoksesta, kun yrityksen hallituksen puheenjohtajan, Gundega Sauškinan isä innostui lehtiartikkelin perusteella Pohjois-Amerikassa harjoitetusta karpalon viljelystä. Ensimmäiset karpaloistutukset tehtiin jo seuraavana vuonna. Karpaloa oli kokeiltu jo neuvostohallinnon aikana heikoin tuloksin, mutta se ei lannistanut alan pioneeria.
VeryBerryn 36 hehtaarin tuotantoalue on kohosuota. Alueen kasteluvesi kerätään suuriin altaisiin ympäröivällä alueella ja pumpataan sitten lähialtaisiin. Sprinklerisadetuksella on tärkeä rooli hallantorjunnassa, kun marjat pyritään säilyttämään koneellisesti korjuukelpoisina. Karpalo korjataan syys-lokakuun vaihteessa. Sadetuksen operointi on niin ratkaisevaa, että se on omistajan vastuulla.
Mustikka on toinen VeryBerryn merkittävä tuote, jota tuotetaan pensasmustikkana sekä varpumaisesti kasvavana matalana, kanadalaisena jalosteena. Pensasmustikan korjuu ajoittuu elokuulle. Sadetuksella suojataan kukkivaa kasvustoa keväthallalta.
Varpumaisen mustikan koneellinen korjuu onnistuu vasta ”koulintavaiheen” jälkeen. Käytännössä kasvusto leikataan alas joka neljäs vuosi muutamaan kertaa kasvuston elinkaaren alkuvaiheessa, jonka jälkeen kasvusto on tarpeeksi homogeeninen koneellisesti korjattavaksi.
Pensasmustikan korjuu on käsityötä
Toisella tutustumiskohteella Dizogassa marjaa on viljelty 20 vuotta, josta tuotanto on ollut luomuhyväksyttyä viisi vuotta. Pääsato toimitetaan suoraan kauppaketjuille marjana, mutta satoa myydään myös itsepoimintana. Yrittäjä Viktors Strāders kertoi, ettei pensasmustikan tuotannosta luomuna ollut juurikaan tietoa saatavilla, ennen kuin hän tutustui puolalaiseen viljelijään, joka jakoi kokemuksiaan ja osaamistaan luottamuksellisena tietona.
Dizogan viljelmä vaikutti kuivalta nurmikentältä VeryBerryn hyllyvän kasvustokentän jälkeen. Peruskastelu hoidetaan tihkukasteluna. Erityisesti keväthalloja varten on myös sprinklerisadetus, jota tarvitaan lähes vuosittain. Dizogan viljelmällä pH-luku oli neljän tienoilla, kun se VeryBerryllä oli noin yhden yksikön alempana.
Karpalokokeiluja
Saksalainen Klasmann Deilmann on yksi Latviassa turvetuotantoa operoiva yritys. Sen konseptiin kuuluu turpeen noston jälkeinen ennallistaminen kiinteänä osana prosessia. Olosuhteet määräävät ennallistamisen kasvivalinnan. Tutustuimme neljä vuotta vanhaan 1,1 hehtaarin laajuiseen karpalon koekenttään, jota oli lannoitettu erilaisilla vaihtoehdoilla edellisenä vuonna ensimmäisen kerran. Referenssinä kentän reunalla oli karpalokasvusto kastelemattoman turveauman päällä. Klasmannin Projektipäällikkö Ieva Aunina, kertoi, että kaupallista merkitys viljelmällä on, kun tuotantoa alkaa olla 15-20 tn.
Moninaiset olosuhteet
Karpalon kasvatusolosuhteiden moninaisuus Latviassa oli yllättävää. Toisaalta ryhmä näki lähes veden kyllästämiä kenttiä, mutta myös noin metrisen turvekasan päällä kasvavaa, lannoittamatta ja kastelematta viihtyvää kasvustoa. Happamuuskin vaihteli karkeasti 3-5 pH:ssa. Alapuolisen turvekerroksen paksuus oli puolesta metristä viiteen. Korjuu on koneellista, mutta rönsyjen katkominen ja rikkatorjunta ovat eniten käsityötä vaativia vaiheita.
Entä Suomessa?
Suomessa karpaloa on kokeiltu muun muassa tunnelikasvatuksena. Satoisat isokarpalo ja amerikankarpalo vaativat lähteiden mukaan kotoista pikkukarpaloa suuremman lämpösumman. Turvesoiden jälkikäytössä kastelu, hallantorjunta ja lämpötalous vaikuttavat tärkeimmiltä haasteilta. Happamia olosuhteita löytyy, vaikka kaikki turpeennostoalueet eivät happamia olekaan. Voisikohan tunnelikasvatusta soveltaa turvemaille? Hiilidioksidilannoitus tulisi turpeesta. Karpalo tunnetaan myös lääkinnällisistä vaikutuksistaan. Voisiko se olla arvomarja muiden rinnalla?
Karpalo on mukana Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon hankkeen kenttäkokeessa. Kokemuksista lisätietoja voi kysyä hankkeen kasviosiosta vastaavalta projektipäälliköltä Marjo Keskitalolta (etunimi.sukunimi@luke.fi). Muut matkalla olleet olivat Kim Yrjälä ja Jiri Luojukoski Syklistä, Kirsi Raiskio ja Aino Lahti Lukesta sekä Maarit Kari Kinnosta.
Teksti ja kuvat: Maarit Kari, projektipäällikkö, Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike)
Julkaistu syyskuussa 2025.