Latvian maakuntatason ja kuntien ympäristö- ja kaavoitusasiantuntijat hakivat kokemuksia ja oppia Kouvolasta turvesoiden jälkikäytöstä, ilmastomatematiikasta ja ohjauskeinoista. 40 hengen joukko edusti käytännössä koko Latvian hallinnollista asiantuntijatasoa. Aamut käynnistettiin tiukalla tietopaketilla miniseminaarin muodossa. Kentällä tutustuttiin vedenlaadun seurantaan, pajuviljelmään, maatalouskäytön toteutuksiin ja SuoLiike -hankkeen kenttäkokeeseen.
Paikallista suunnittelua, rahoitusmahdollisuuksia, keinoja ja kehittämistä edustivat aamuseminaareissa Timo Martikainen Kouvolan kaupungilta, Kaisa Leino Kymenlaakson liitosta ja Venla Valjakka ELY-keskuksesta. Myös Luonnonvarakeskuksen Lasse Aron tietopaketti päästöskenaarioista Kymenlaakson turvesoilla oli ohjelmassa Maarit Karin esittämänä. Valtakunnallista huippuosaamista päästötiedoissa maankäyttömuodoittain edusti Liisa Maanavilja GTK:sta ja Mikko Alhainen Riistakeskuksesta esitteli kosteikkojen toteutusta käytännössä.
Kymijoen vesi- ja ympäristö ry:n toteuttamassa Summanjoen kunnostushankkeessa kartoitetaan potentiaalisia vesiensuojelukosteikkoja. Kimmo Karell joukkueineen demonstroi Petri Jussilan turvetuotantoalueen vedenlaadun tarkkailua ja valutuskentän tulo- ja lähtöveden laatueroja. Vedenlaadun seuranta jatkuu vielä turpeennoston jälkeenkin muutaman vuoden ja valvonnan maksaa turveyrittäjä. Myös Petri Jussila oli havaintopaikalla vastaamassa kysymyksiin.
Tutustuimme Neovan ja Itä-Suomen yliopiston 15 hehtaarin pajukenttään Haukkasuolla. Lajikkeiden erot ovat selvästi nähtävissä jopa etäisyyden päästä, mutta myös kasvukentän kosteusolojen vaikutus. Turvesuonpohja soveltuu hyvin nopeakiertopuun viljelyyn, kunhan kosteutta riittää ja jääntiturvekerros on tarpeeksi ohut. Hyvä biomassan tuotto pajulla edellyttää ravinnepanoksia ja kunnostusta, mutta siinä on myös valtava potentiaali esimerkiksi biohiilen tuotannossa.
Petri Liljanderin kaurapelto entisellä turpeennostoalueella keskustelutti kävijöitä. Viljan markkinahinta ja toisaalta isohkot investoinnit lohkon kunnostukseen ihmetyttivät joukkoa. Eikö metsittäminen olisi helpompaa ja varmempaa, kysyttiin. Toisaalta lohkot ovat isoja ja hyvän muotoisia ja maatalousmaalle voi tulla vielä kysyntää, pohti Liljander. Latvialaiset totesivat, että Suomessa maa on paremmin hinnoiteltu kuin Latviassa, missä vasta nyt ollaan havahtumassa peltomaan arvoon, ulkomaisen kysynnän kasvaessa.
Turvetuotantoalueita koskien on syytä muistaa, että mikäli ne otetaan maatalouskäyttöön vuoden 2022 jälkeen, vain pysyvä nurmi on sallittu tukikasvi. Muussa tapauksessa viljelijä voi menettää tukia myös muilta peltolohkoiltaan.
Päästömatematiikka eri maankäyttömuodoissa oli Latvian delegaatiolle tuoretta ja kiinnostavaa tietoa. Luontoarvot ja virkistyskäyttö olivat tutumpia asioita. Yksityisen maanomistuksen runsaus hämmästytti ja lisäksi se, että erilaisia ennallistamistoimia tehdään myös vapaaehtoisesti ja maanomistaja-aloitteisesti. Myös perusura, hiilivuoto ja valuma-alueajattelu olivat päivien keskeistä sisältöä.
SuoLiike-hankkeen kenttäkokeella joukkoa kiinnosti eniten kokeen marjakasvit ja myös mesiangervo, jonka käyttö rauhoittavana ja lääkinnällisessäkin käytössä oli latvialaisille tutumpaa kuin meillä Suomessa, kertoo SuoLiike- hankkeen vastaava tutkija Marjo Keskitalo Lukesta. Biomassakasveista kiinnostusta herätti erityisesti osmankäämi ja sen käyttökohteet. Ruokohelpi oli latvialaisille yllättävän vähän tunnettu kasvi.
Hiilitaloutta ja biohiilen mahdollisuuksia kartoittavan kenttäkokeen piirteitä ja havaintoja esitteli joukolle Kim Yrjälä Suomen ympäristöopistosta. Hiilivuomittaus oli kentällä juuri meneillään. Yrjälän mukaan laitteiston osto- tai vuokrauskustannus kiinnosti vierailijoita, samoin mittaussyklin aikajaksotus ja datan siirtotekniikka.
SuoLiike- hankkeen projektiryhmä lähtee syksyllä Latviaan tutustumaan mm. paikallisiin kosteikkototeutuksiin ja marjantuotantoon turvesuon pohjilla. Karpaloa tuotetaan ns. kuivan maan tekniikalla, ei kellutuskorjuuna ja se on Latviassa yksi vakiintunut elinkeino, mihin suomalaisten kannattaa tutustua.
Teksti ja kuvat: Maarit Kari
Julkaistu kesäkuussa 2025