Taannoin haastattelemani kansanvälisen IT-firman Suomen-johtaja kertoi minulle, että etätöihin siirtyminen oli sujunut yrityksessä yli odotusten. Sitten hän lisäsi, ikään kuin arkaillen, että itse asiassa tuottavuus oli heillä noussut koronavuoden aikana.
"Meidän on täytynyt jo alkaa vähän toppuuttelemaan, että älkää nyt tehkö liikaa töitä siellä", toimitusjohtaja paljasti.
Toisessa haastattelussa työelämätutkija kertoi minulle, ettei häntä yhtään yllätä tutkimushavainto, jonka mukaan suomalaiset ovat koko Euroopan etätyöeliittiä. Hänen mukaansa suomalaiset ovat motivoituneita, sopeutuvaisia, itseohjautuvia ja viihtyvät omissa oloissaan – joten keittiön pöydän muuttaminen työpisteeksi käy kädenkäänteessä, ilman isompia itkuja.
Kuunnellessani tutkijaa tunsin pientä orastavaa ylpeyttä meistä omatoimisista erakkoluonteista ja sommittelin mielessäni jotain julkilausumaa Koskelaan, kanoihin ja asiallisiin hommiin liittyen. Nielaisin kuitenkin patriotismin puuskan ja jatkoin kysymysten syöttämistä asiantuntijalle – omalla terassilla makoillen, läppäri sylissä.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen pohtinut paljon etätyötä ja sen läpimurtoa Suomessa ikään kuin ”keittiön kautta”, Covidin siivellä. Muistan nimittäin tehneeni 2010-luvulla monta lehtijuttua siitä, miksi etätyö lisääntyy Suomessa niin kitsaasti. Omaksi pieneksi mielipiteekseni vakiintui se, että eri työpaikkojen pikkupomot eivät vain tykkää siitä, että porukka on ripoteltu jonnekin heidän näppiensä ulottumattomiin – eli kysymys on viime kädessä vallasta.
Huomaamatta – tai vain myöntämättä – että maailma on muuttunut: ei nykypäivän työelämässä ole kysymys työajasta, vaan tuloksista.
Sitten tuli korona ja tyhjensi konttorit väkisin. Ja mitä ne laiskurit kotona sitten tekivät?! - Töitä, ilmeisesti. Siinä sivussa joku käyttää koiran ulkona kerrankin hyvän sään aikana tai piipahtaa hakemassa jauhelihapaketin kaupasta, mutta tämä ”lintsailu” sai bruttokansantuotteen vain kehräämään entistä tyytyväisempänä.
Mitä sitten koronan jälkeen? - Esimerkiksi Suomen Yrittäjät ry:n tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia työelämässä olevista haluaisi tehdä jatkossakin etätöitä – ja noin 350 000 henkilöä haluaisi olla koko ajan etätöissä. Lisäksi eniten etätöitä haluavat tehdä ne, joilla on siitä kokemuksia – eli kyseessä ei ole mikään ”ruoho aidan takana” -ilmiö.
Myös Journalistiliitto ja Åbo Akademi selvittivät kokemuksia etätyöstä pandemia-ajalta, tosin toimittajiin keskittyen. Tutkimuksen valossa etätyö lisäsi toimittajien hyvinvointia ja tuottavuutta ja suurin osa tutkimukseen osallistuneista arvosti erityisesti etätyön tuomaa joustoa arkeen ja työhön.
Kollegat kertoivat myös, että arki oli muuttunut miellyttävämmäksi, elämänlaatu parantunut, energiataso ja työteho hypänneet ylöspäin…kaikki omasta kokemuspiiristä tuttuja juttuja.
Itse asiassa suunnilleen ainoa asia, mikä etätyöbuumissa minua harmittaa, on se, etten ymmärtänyt tuotteistaa siihen liittyvää syväosaamistani ajoissa. Olen kuitenkin ollut kotikonttorin kuninkaana jo lähes 20 vuotta. Liikuin tottuneesti verkkareissa, kahvikuppi toisessa kädessä ja läppäri toisessa, jo vuosituhannen alussa; olisin voinut kurssittaa kaikki konttorikallet ja -kaijat, joille etätyö oli suuri tuntematon!
Etätyön erikoisjoukot ovat tulleet jäädäkseen. Kekseliäimmät meistä löytyvät kohta siltä eksoottiselta kaakkoisaasialaiselta paratiisisaarelta, jossa on paras netti. Meidän muiden on ehkä syytä pohtia, millaisen ”geojäristyksen” etätyö voi tulevaisuudessa aiheuttaa.
Jos työ on viimeinkin – siis viimeinkin, halleluujah! – vapaa ajan ja paikan kahleista, niin mihin modernin tietotyöläisen kannattaa lippunsa pystyttää? Kun pomon katse ei enää poraudukaan selkärankaan, niin mistäs löytyy se paikka, jossa työelämän ja sen oikean elämän langat saadaan kudottua optimaalisesti yhteen?
Aika monelle tutulle olen jo vinkannut, että halpojen neliöiden ja nopeiden junien Kouvola on Suomen etätyöpääkaupunki. Ja sehän rimmaa kivasti tuon aikaisemman tittelin, eli Suomen hellepääkaupungin, kanssa.
Saa käyttää, mutta ei ole pakko hei!
Sami J. Anteroinen
Kirjoittaja on kouvolalainen viestintäyrittäjä, jonka duunibiisisoittolistan pitkäaikainen ankkuri on Edu Kettusen Pomminpurkajan maanantai