Turpeennoston jäljiltä Kymenlaaksossakin vapautuu maa-alaa, jota voidaan hyödyntää uusissa elinkeinoissa. Ruoka- ja rohtokasvit olivat mukana Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike)-hankkeen suonpohjalle perustetulla koekentällä, missä jäännösturvetta oli noin 10 cm. Sadon ja arvoaineiden lisäksi kokeessa mitattiin mm. biomassakertymää, hiilen sidontaa ja hiilidioksidin vapautumista. Lisäksi hankkeessa arvioitiin ja ideoitiin laajemmin liiketoiminnan mahdollisuuksia, tunnistettiin rajoitteita, huoltovarmuusratkaisuja, suonpohjien monihyötyisiä käyttömuotoja.
Kenttäkokeen ruoka- ja rohtokasvien viljely on Suomessa vielä hyvin pienimuotoista. Hankkeen tarkastelemista kasveista vain pensasmustikka ja marja-aronia tilastoidaan kasveittain toisin kuin esimerkiksi karpalo, mesimarja tai rohtovirmajuuri. Pensasmustikkaa viljellään Luken tilaston mukaan Kymenlaaksossa noin 4 hehtaarin alalla ja marja-aroniaa vain yhdellä tilalla. Nastolan Uusikylässä Kuoppamäen puutarha viljelee Amerikan karpaloa tunneliviljelynä noin 180 m² alalla. Tunnelin tärkeimpänä funktiona on turvata sato syyshallalta. Latviassa hallantorjunta toteutetaan sadettamalla. Ilmaston lämpeneminen voi tehdä karpalon laajemmasta viljelystä realistista Etelä-Suomessa jo lähivuosikymmeninä, arvioi karpalon tunneliviljelystä väitöskirjatutkimustaan tekevä Jonna Pärssinen.
Ruokaviraston Marsi-tilastojen mukaan Itä-Suomi on mustikan tärkein keruualue Suomessa. SuoLiike-hankkeen koekentällä viljeltäviä marjakasveja ovat karpalo, mesimarja, haskap, aronia ja mustikka, havaintokasveina tyrni ja juolukka. Kansainvälisesti samoja kasveja kokeillaan mm. Irlannissa ja Latviassa, missä karpalon kuivakorjuu on todettu kasvustoa säästäväksi ja toimivaksi korjuutekniikaksi. Tutuille marjoille kuten mustikalle on kotimaistakin kysyntää. Sen tuontimäärät ovat koko 2020-luvun olleet moninkertaiset vientiin verrattuna.
Rohtokasveista (mesiangervo, rohtovirmajuuri, väinönputki, sikuri, pietaryrtti) ei ole Suomessa tilastoitua viljelyalaa.
Luonnontuotealan suunta vuoteen 2030
Luonnontuotealan toimintaohjelma 2030 korostaa kolmea päätavoitetta:
- Raaka-ainemarkkinoiden toimivuuden parantaminen– mm. keruuseen huonosti soveltuvien lajien viljely ja puoliviljely.
- Jalostustoiminnan kasvu ja korkeampi arvonlisä– yritysten aktivointi, tuotteiden kaupallisten mahdollisuuksien selvittäminen, uusien tuotteiden ja teknologioiden käyttöönotto, yhteistyö ja rahoituksen hyödyntäminen.
- Toiminnan kasvua ja kestävyyttä tukeva toimintaympäristö– tutkimus, tiedonvaihto, koulutus, innovaatiot ja yhteistyö.
SuoLiike-hankkeessa on tuettu luonnontuotealan kaikkia tavoitteita mm. testaamalla potentiaalisia kasveja kenttäkokeissa, viestimällä kosteikkoviljelyyn soveltuvista ruoka- ja rohtokasveista ja jalostusmenetelmistä, osallistamalla alan toimijoita tulevaisuus- ja kehittämistyöhön sekä edistämällä yrittäjien verkostoitumista yhdessä Kymenlaakson elintarvikesektorin kestävä kehitysloikka (KEKE)-hankkeen kanssa.
Suomalaisia luonnontuotejalosteita on esitelty ja myyty mm. Berliinin Grüne Woche -messuilla 2025 ja 2026 sekä saksalaisille elintarvikealan yrittäjille Kouvolassa järjestetyillä vierailuilla.
Miten ala näkee suomalaisten erikoiskasvien tulevaisuuden ja kehittämistarpeet vuoteen 2050?
Työpajassa Superfoodia Suomesta – villinä ja viljeltynä arvioitiin erilaisten tulevaisuusväittämien toivottavuutta ja todennäköisyyttä vuoteen 2050 mennessä. Viennin kasvu ja jalostusasteen nosto nähtiin selkeästi sekä toivottavana että todennäköisenä, kun taas ilmasto- ja ympäristöväittämät ovat vielä vähemmän tunnettuja, vaikka niiden vastuullinen hyödyntäminen voisi tulevaisuudessa tukea ruoka- ja rohtokasvien markkinaa. Vastausten yhteenvedossa ensimmäinen arvo kuvaa tilanteen todennäköisyyttä ja toinen arvo toivottavuutta asteikolla 0–10.
- Suomalaisten supermarjojen vienti on 10-kertaistunut (todennäköisyys 7,4/ toivottavuus 7,6)
Viennin voimakas kasvu nähdään realistisena ja tavoiteltavana. Tärkeiksi tekijöiksi nostetaan yhteinen viljely- ja brändimalli, jalostusasteen nostaminen, uudet tuotteet ja koneyhteistyö. - Marjojen ja rohtojen viljely suonpohjalla on maataloustukikelpoista (5,4 / 6,5)
Tukikelpoisuus jakaa mielipiteitä, erityisesti tukikelpoisuuden toivottavuudessa oli paljon hajontaa. Kannattavuuden toivotaan pitkällä aikavälillä perustuvan muuhun kuin tukiin, mutta uusille kasveille nähtiin tarvetta taloudellisille kannustimille ja EU-tason muutoksille. - Raaka-ainetuotanto, jalostus ja myynti ovat kannattavia ketjun kaikille osapuolille (3,6 / 8,3)
Tavoite on erittäin toivottava, mutta koetaan epätodennäköiseksi ilman merkittävää kehitystä. Kynnyskysymyksiä ovat viljelyn kannattavuus, työvoiman saatavuus, jalostusasteen nosto ja pitkäjänteinen yhteistyö. - Vedenpinnan säätely on teknologiaohjattua ja raportoitua (ml. tekoäly) (5,1 / 6,1)
Mahdollisuuksiin suhtaudutaan varovaisen myönteisesti, mutta teknologian tuntemus ja kustannukset herättävät epäilyksiä. Tekoälyn ja satelliittien nähdään tukevan toteutusta. - Nokkonen, väinönputki, mesiangervo ym. ovat arkipäiväisiä ruokakasveja marketeissa (5,5 / 6,7)
Marginaalikasvien kasvuun uskotaan kohtuullisesti, mutta kaikki eivät pidä markettivalikoiman laajentamista toivottavana. Jalostus, brändäys ja sosiaalinen media voivat kuitenkin muokata toimialaa. Sekä todennäköisyyden että toivottavuuden suhteen vastauksissa oli paljon hajontaa, mikä kuvannee epäröintiä siitä, että käytön yleistymisen myötä raaka-aineiden arvostus vähenee. - Kosteikkoviljelykasvien viljelyohjeet optimoivat tuotannon ja ympäristövaikutukset, ilmastojalanjälki on pakkausmerkintänä (5,5 / 6)
Ilmastomerkintöihin suhtaudutaan varauksella, ennen kaikkea kustannus- ja todentamiskysymysten vuoksi. Viljelyohjeiden nähdään kuitenkin voivan vähentää tarvetta yksityiskohtaiselle päästöjen todentamiselle. Sekä todennäköisyyden että toivottavuuden suhteen vastauksissa oli paljon hajontaa, mikä johtuu mahdollisesti siitä, että ilmastovaikutuksiin vaikuttaminen oli aihealueena heikosti tunnettua elintarvikealan toimijoiden keskuudessa.
Kansainvälinen näkökulma kosteikkoviljelyyn
Kansainvälisissä työpajoissa (mm. Paludi4All) jaettiin kokemuksia Irlannista ja Latviasta, joissa mustikkaa, aroniaa ja karpaloa viljellään suomaisilla ja kosteilla alueilla. Esimerkiksi John O’Sullivanin maatilalla Irlannissa tuotannon kannattavuus perustuu jalostusarvon nostamiseen ja tuotteiden paikalliseen käyttöön, ei kilpailukykyyn tuontituotteiden kanssa.
Keskusteluissa korostuu, että kosteikkoviljely voi yhdistää:
- ympäristöhyödyt (vesitalous, päästöjen vähentäminen)
- huoltovarmuuden
- paikallisen elintarviketuotannon.
Käytännön toimijat ja jatkojalostus Kymenlaaksossa
Kymenlaaksossa ruoka- ja rohtokasveja hyödyntävät jo nyt:
- Pian herkut – mehut, siirapit ja hillot mm. aroniasta, karpalosta ja mustikasta
- Mustilan viini – hillotuotteita esim. karpalosta ja mustikasta
- Dalla Valle – luonnontuotteiden vastaanottopiste
- useat ravintola-alan toimijat, kuten Juuri Virolahdella, Bonneville Kouvolassa, Virpin keittiö Kausalassa sekä Aholafarm Haminassa, hyödyntävät villikasveja sesonkituotteissaan.
Tuotekehityksen ja tutkimuksen tukena toimii Kouvolassa Xamk Food Lab, joka tarjoaa elintarvikealan tutkimus- ja kehityspalveluja myös mm. luonnontuotealan yrittäjille. Tiloissa toimivat myös LUT Kouvola FoodTech -laboratoriot.
Mitä tämä merkitsee Kymenlaaksolle ja suonpohjille?
Yhteenvetona voidaan todeta:
- Suonpohjat ja kosteikot voivat tukea marja- ja rohtokasvien tuotantoa, jalostamista ja vientiä.
- Kysyntää on erityisesti mustikalle, karpalolle ja lakalle – sekä villinä että viljeltynä.
- Jalostusasteen nosto (esim. pakastekuivaus) ja vahva brändi ovat avain markkinan kasvattamiseen ja vientiin.
- Kymenlaakso voi hyötyä sekä suonpohjien viljelymahdollisuuksista että vahvasta tutkimus- ja kehittämisympäristöstä (SuoLiike, KEKE, LUT, Xamk, Kinno).
Teksti ja kuvat: Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy, Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon. Grüne Woche -kuva: Noora Juvonen.
SuoLiike-hanke
Artikkeli kokoaa Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) -hankkeen tuloksia. Hankkeen päätoteuttaja on Kouvola Innovation Oy ja hankekumppanit ovat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristöopisto SYKLI.
Hanke on Euroopan unionin osarahoittama oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF). Rahoituksen on myöntänyt Kymenlaakson liitto.
Lue myös
Turpeennostosuon jälkikäyttövaihtoehtoja on tarkasteltu myös seuraavissa artikkeleissa:
- Suonpohjista uusiutuvia kasvualustoja ja kuivikkeita monihyötyisesti ja ilmastoviisaasti (Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy)
- Turvetuotannosta uuteen käyttöön – monihyötyisiä vaihtoehtoja Kymenlaakson suonpohjille (Anna Kemppinen, Suomen ympäristöopisto SYKLI)