Turpeesta kohti monihyötyistä jatkokäyttöä
Turpeennoston jäljiltä Kymenlaaksossakin vapautuu merkittävä määrä maa-alaa, jota voidaan hyödyntää uusissa elinkeinoissa. Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike)-hankkeessa on tarkasteltu mm. biomassakasvien ja sen jalosteiden tuotantomahdollisuuksia suonpohjilla sekä maankäytön, ilmaston ja monimuotoisuuden yhteisvaikutuksia.
Keskeinen havainto on, että entiset turvetuotantoalueet voivat muodostaa kustannustehokkaan potentiaalin tuottaa biomassaa, tukea huoltovarmuutta, ilmastotavoitteita ja alueellista yrittäjyyttä ilman kilpailua ruoantuotannon kanssa. Suurimmat esteet eivät ole teknisiä, vaan poliittisia ja taloudellisia: maataloustukien ehtojen aiheuttamat rajoitteet, markkinoiden kehittymättömyys, logistiikkaketjujen puutteet sekä vähäinen käytännön tieto kosteikkoviljelystä ja sen ilmastovaikutuksista.
Kymenlaaksossa ruokomateriaalipotentiaalia miljoonia kiloja
Kesantoalat ja turvetuotantoalueet
Suomessa peltoalasta noin 11 % on kesantoa; Kymenlaaksossa osuus on tätä suurempi, 12,8 % (8 900 ha). Kymenlaaksossa on lisäksi ympäristöluvitettua turvetuotantoalaa noin 1 700 ha. Käytännössä nämä alueet ovat ruoantuotannon ulkopuolella, mutta soveltuvat hyvin turvetta korvaavan tai täydentävän biomassan tuotantoon. Vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi ilmoitetulla uudella alalla voi kuitenkin olla vain pysyvän nurmen status, ja tukitaso (137 €/ha II-tukialueella) on matala. Tämä rajaa viljelyvaihtoehtoja ja tekee biomassatuotannon liiketoimintalogiikasta haasteellisen, vaikka tekninen potentiaali on suuri.
Ruokohelpi
Ruokohelpi on yksi lupaavimmista kasveista turvetta korvaavien kasvualustojen ja kuivikkeiden raaka-aineena. Se viihtyy kosteilla turvemailla ja tarvitsee vain maltillisen lannoituksen, mikäli sato korjataan kevättalvella, jolloin myös soveltuvuus kuivikkeeksi tai kasvualustamateriaaliksi on parhaimmillaan.
Kymenlaaksossa ruoantuotannon ulkopuolella olevaa peltoalaa on yhteensä noin 3 200 ha. Lisäksi ruokohelven ja yli 5 vuoden nurmeksi ilmoitettua alaa on 300 hehtaaria. Jo 300 hehtaarin tuotantoalalla ja 5 tn/ha kuiva-ainesadolla voitaisiin tuottaa noin 1,5 miljoonaa kiloa ruokohelpeä vuodessa. Tukiehtojen velvoite korjata sato kasvukaudella tekee kuitenkin talvikorjuuseen perustuvasta kuiviketuotannosta käytännössä tukikelvotonta uusilla, vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi ilmoitetuilla alueilla. Tämä on yksi keskeisistä maatalouspoliittisista pullonkauloista.
Järviruoko
Järviruovikoiden korjuualaksi Kymenlaaksossa on arvioitu noin 1 300 ha. Keskimääräinen tuotantopotentiaali on noin 7,6 tn tuoremassaa/ha korjuukertaa kohden. 2,5 tn kuiva-ainesadolla ja korjuulla vuorovuosittain, vuotuinen potentiaali olisi noin 1,6 miljoonaa kiloa kuiva-ainetta.
Järviruovikon korjuu on logistisesti ja lupaprosessien osalta ruokohelpeä vaativampaa, ja markkina on vasta kehittymässä. Työpajoissa vesistöjen suojelu ja virkistysarvo nousivat merkittävimmiksi motiiveiksi järviruovikoiden hoitoon; taloudellinen kannattavuus ja työllistävyys nähtiin tärkeänä, mutta toissijaisina.
Paju
Paju on nopeasti kasvava, kosteikkokasvuun hyvin soveltuva biomassalähde, jota voidaan käyttää kuivikkeiden ja kasvualustojen seosmateriaalina ja esimerkiksi biohiilen raaka-aineena. Pajun kuoren ja puuosan erottaminen on hyödyllistä arvoaineiden erottamiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi.
Pajun tuotantoala Suomessa on toistaiseksi pieni (arvio 70–110 ha), mutta SuoLiike-hankkeen koekentän ja valtakunnallisen tutkimuksen (Viherä-Aarnio ym. 2022) perusteella pajun suurin potentiaali eteläisessä Suomessa on entisillä turvetuotantoalueilla ja kasvatus onnistuu korotetulla vedenpinnalla talvikorjuuna ja roudan helpottaessa korjuuta. Hyvän biomassasadon avaintekijöitä ovat onnistunut alkukehitys, riittävä lannoitus ja sopiva jäännösturpeen paksuus. Työpajoissa paju nousi usein kiinnostavimmaksi tuotantokasviksi, erityisesti biohiilen ja erikoistuotteiden tuotannossa.
Miten ohjelmat, skenaariot ja politiikkaympäristö noteeraavat kosteikkoviljelyn ja biomassakasvit
Kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartta ja kehittämisohjelma
Luonnonvarakeskuksen vuonna 2026 julkaisema kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekartta kokoaa yhteen:
- raaka-aineiden nykytilan ja lisäyspotentiaalin ja tuotekehitystarpeet
- logistiikan, markkinan ja ohjauskeinojen haasteet.
Ruokohelven saatavuus kuivikkeeksi arvioidaan vielä heikoksi, mutta kasvualustamateriaaliksi kohtalaiseksi – lisäyspotentiaali on molemmissa suuri. Ruokohelven korjuuteknologia on kypsää.
Orpon hallituksen Kasvualusta- ja kuiviketuotannon kehittämisohjelma kohdentaa TKI-rahoitusta ja investointitukea turvetta korvaavien ja turvepohjaisten tuotteiden kehittämiseen. Ohjelman tavoitteena on varmistaa kotimaisten kasvualustojen ja kuivikkeiden saatavuutta, vahvistaa logistiikkaketjuja ja palveluratkaisuja sekä edistää tuotekehitystä. SuoLiike/Kinno on osallistunut tiekartan laadintaan ja tiedottanut aktiivisesti ohjelman rahoitusmahdollisuuksista Kymenlaakson toimijoille.
METU-hanke ja skenaariotyö
METU-hanke (Kymenlaakson hiilinielujen nykytila ja kehityskulut) tarkasteli turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä Kymenlaaksossa mm. seuraavien skenaarioiden kautta: soistaminen / vettäminen, metsittäminen, nurmiviljely ja aurinkovoimalat.
Ympäristöskenaariossa vettämisellä on suuri paino, energiaskenaariossa aurinkovoimaloilla. Nurmen viljely mainittiin vaihtoehtona, mutta sitä ei tarkasteltu syvällisesti.
Kokonaispäästövähennys vuoteen 2050 mennessä oli:
- ympäristöskenaariossa 294,4 kt CO₂-ekv
- energiaskenaariossa 354,7 kt CO₂-ekv.
Biomassan saatavuutta, huoltovarmuutta, kasvualusta- ja kuivikemateriaalien turvaamista sekä kosteikkoviljelyä ei skenaariotarkasteluissa juuri käsitelty, vaikka ne voisivat tuottaa sekä ilmasto-, monimuotoisuus- että taloushyötyjä yhtä aikaa.
Toimenpidesuositus: kosteikkoviljely katveesta keskiöön
SuoLiike-hanke koordinoi yhdeksän hankkeen asiantuntijaryhmän laatimaa toimenpidesuositusta, jonka tavoitteena oli:
- nostaa kosteikkoviljely ja turvesuonpohjien monihyötyinen jatkokäyttö maatalouspolitiikan ja ohjelmavalmisteluun mukaan
- lisätä ymmärrystä siitä, miten vesitalous, turvekerroksen paksuus ja kasvilajivalinnat voidaan sovittaa yhteen siten, että saavutetaan sekä ilmasto-, huoltovarmuus-, monimuotoisuus- että oikeudenmukaisuushyötyjä.
Yhteinen näkemys suosituksessa on, että:
- kosteikkoviljelyllä voidaan tuottaa biomassoja korvaamaan turvetta kasvualustoissa ja kuivikkeena
- nykyiset tukiehdot käytännössä estävät taloudellisesti mielekkään biomassatuotannon turvealueilla
- ruokohelpi, paju, sammal ja kosteutta sietävät ruoka- ja rohtokasvit tulisi sallia ja tukea turpeennoston jälkeisinä viljelykasveina.
Käytännön kokemukset ja toimijakenttä Kymenlaaksossa
Kiinnostusta on, mutta sitoutuminen vähäistä
SuoLiike-hanke on järjestänyt useita työpajoja, joissa on tarkasteltu turvetuotantoalueiden jatkokäyttöä ja biomassan mahdollisuuksia:
- 12.12.2024: Kosteikkoa, karpaloita vai kilowatteja – taloudelliset ja tekniset vaihtoehdot suonpohjille.
- 3.4.2025: Uudistuvia kuivikkeita ja kasvualustoja – laatuvaatimukset, saatavuus, tulevaisuustarkastelu (yhteistyössä Harjun oppimiskeskus, Luke, Xamk).
- 4.2.2026: Kortta kekoon Kymenlaaksosta – ruokomateriaalin sopimusviljelyn ja jalostuksen mahdollisuuksia (yhteistyössä mm. ACE- ja RuokoLog-hankkeet).
Työpajoissa:
- energian tuotanto nähtiin teknisesti helpoimpana jatkokäyttömuotona
- kuivike- ja kasvualustatuotanto kiinnostavimpana, mutta verkostoitumista eniten vaativana
- biohiilen valmistus koettiin potentiaalisena, mutta vaativana.
Palautekyselyn mukaan kiinnostusta biomassan tuotantoon oli, mikäli tuotantoala on tarpeeksi suuri. Biomassan jatkojalostus koettiin raaka-ainetuotantoa kiinnostavampana. Keskeisiä, biomassan tuotannon kannustimia olivat tuotteesta saatava tuotto, mahdollinen päästövähennyskorvaus sekä mahdollisuus jalostaa tuotteita pidemmälle arvoketjuun. Ympäristöhyödyt (vesistöjen suojelu, päästöjen vähentäminen) koettiin tärkeiksi, mutta vasta toisella tasolla taloudellisten kannustimien rinnalla.
Kuivike- ja kasvualustatuotannon pullonkaulat
Kuivikkeiden osalta suurimmaksi haasteeksi työpajoissa koettiin tuotteelle kertyvä kustannus ja hinta turpeeseen verrattuna. Lisäksi huolta herättivät materiaalien mahdollinen pölyävyys, käyttölaatu ja hygienia, mutta myös vähäisestä tuotanto- tai korjuualasta johtuva raaka-aineen saatavuus ja järviruokomateriaalin korjuuseen liittyvä lupabyrokratia ja korjuukustannukset.
Kasvualustojen osalta rajoitteena tai riskinä mainittiin tuotteen korkea johtoluku, turpeesta poikkeava vedenpidätyskyky, joka sekoittaa automatisoitua kastelua ja lannoitusta, materiaalien epätasalaatuisuus ja puuttuvat laatukriteerit sekä vasta kehittyvä reseptiosaaminen.
Logistiikan näkökulmasta materiaalin seostaminen (eri raaka-aineiden yhdistäminen) lisää mm. varastointi- ja käsittelykustannuksia sekä haastaa tuotanto- ja kuljetusketjun koordinointia. Tarvitaan myös paljon tietoa seossuhteista ja fysikaalisesta sekoitettavuudesta.
Toimijat Kymenlaaksossa
SuoLiike-hanke on tunnistanut keskeiset toimijaryhmät:
- turvetuotantoalueiden maanomistajat ja yritykset (mm. Neova, energiayhtiöt kuten Kotkan Energia, suurkuluttajat kuten UPM Kymmene)
- ruokomateriaalin korjaajat ja jalostajat (Hongiston Konetyö, Ruokomestarit, Kiteen Mato ja Multa)
- korjuutekniikan kehittäjät (Tehko / Jari Viita-aho)
- biohiilen jalostajat (Carbons Finland, Kouvola).
Kasvualustojen käytön näkökulmasta Kymenlaaksossa on 19 kasvihuoneyritystä (n. 3 % maan yritysmäärästä), yhteensä noin 5 ha kasvihuonealaa.
Johtopäätökset ja mahdolliset etenemissuunnat Kymenlaaksossa
SuoLiike-hankkeen työn ja Kinnon koordinoiman yhteistyön perusteella Kymenlaakson biomassapotentiaali kasvualusta- ja kuiviketuotantoon on merkittävä, mutta vaatii:
Maatalouspolitiikan kehittämistä
- CAP-tuen ehtojen joustavoittaminen siten, että talvikorjuuseen perustuva ruokohelven (ja muiden kosteikkokasvien) tuotanto olisi tukikelpoista turvealueilla.
- Kosteikkoviljelyn tunnistaminen omaksi, monihyötyiseksi maankäyttömuodoksi, ei pelkästään skenaariolistan sivuhuomautuksena.
Markkinan ja logistiikan kehittämistä
- riittävän suuret sopimusviljelyalat (esim. ruokohelpi, paju) jalostajien ja käyttäjien tarpeisiin
- tuotantoketjujen selkeyttäminen: raaka-aineen korjuu, esikäsittely, seostus, jakelu.
Tuotekehitystä ja testausta
- kasvilajikohtaisten kasvualustareseptien kehittäminen yhdessä kasvihuoneyritysten kanssa
- kuivike- ja kasvualustakonseptien testaaminen eläinlajeittain, erityisesti siipikarjalla, missä vaatimustaso on korkea.
Yrittäjä- ja omistajakentän aktivointia
- viestintää tutkimustuloksista, taloudellisista laskelmista ja käytännön esimerkeistä
- pilottihankkeita, joissa sopimusviljelijät, jalostajat ja käyttäjät rakentavat yhdessä toimivia ketjuja (esim. ruokohelpi–paju–järviruokoseokset).
Kymenlaaksossa biomassan tuotanto suonpohjilla ja kesantoaloilla ei ole uhka ruoantuotannolle, vaan mahdollisuus rakentaa uusi, turvetta korvaava biomassapohjainen ekosysteemi. Oikein ohjattuna se voi tukea alueen ilmastotavoitteita, vahvistaa huoltovarmuutta ja luoda uutta, pitkäjänteistä liiketoimintaa Kymenlaakson yrityksille.
Teksti ja kuvat: Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy, Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon
SuoLiike-hanke
Artikkeli kokoaa Suoviljelystä uutta liiketoimintaa Kymenlaaksoon (SuoLiike) -hankkeen tuloksia. Hankkeen päätoteuttaja on Kouvola Innovation Oy ja hankekumppanit ovat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristöopisto SYKLI.
Hanke on Euroopan unionin osarahoittama oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF). Rahoituksen on myöntänyt Kymenlaakson liitto.
Lue myös
Turpeennostosuon jälkikäyttövaihtoehtoja on tarkasteltu myös seuraavissa artikkeleissa:
- Ruokaa, rohtoja ja hiilensidontaa Kymenlaakson suonpohjilla? (Maarit Kari, Kouvola Innovation Oy)
- Turvetuotannosta uuteen käyttöön – monihyötyisiä vaihtoehtoja Kymenlaakson suonpohjille (Anna Kemppinen, Suomen ympäristöopisto SYKLI)