Kouvolassa järjestetty kansainvälinen työpaja kokosi kosteikkoviljelyn asiantuntijoita pohtimaan, miten turvetuotannosta vapautuvia alueita voidaan hyödyntää kestävästi ja liiketoiminnallisesti kiinnostavalla tavalla. SuoLiike- ja Paludi4All-hankkeiden yhteistyössä toteutettu tapahtuma nosti esiin erityisesti pienten ruoka- ja rohtokasvien, biomassakasvien ja uusien arvoketjujen mahdollisuudet.
Kouvola ja Kymenlaakso toimivat 11.–12.8.2026 kansainvälisen asiantuntijatyöpajan tapahtumapaikkana. Työpajassa tarkasteltiin niin sanottuja niche paludiculture -kasveja eli kosteikkoviljelyyn soveltuvia, pienemmän markkinan mutta korkeamman arvon kasveja. SuoLiike-hanke oli mukana järjestelyissä yhdessä Paludi4All-hankkeen kanssa.
Turvetuotannosta vapautuvat alueet tarvitsevat uusia ratkaisuja
Turvemaat liittyvät Suomessa moniin ajankohtaisiin kysymyksiin: luonnonsoihin, metsätalouteen, maatalouteen, turpeen tuotantoon, energiakäyttöön, kuivikkeisiin, kasvualustoihin, kosteikkoihin ja ennallistamiseen. Kun turvetuotantoalueita poistuu käytöstä, niiden tulevaisuutta on tarkasteltava sekä ympäristön että elinkeinojen näkökulmasta.
Kansallisessa ennallistamiskeskustelussa korostuvat muun muassa vapaaehtoisuus, luontoarvot, kustannustehokkuus, huoltovarmuus, kansantalous ja vaikuttavuus. Samalla on tärkeää tunnistaa, että uuden liiketoiminnan ja erikoistuneen maankäytön kehittäminen edellyttää kokeiluja, osaamista ja toimivia arvoketjuja.
Kosteikkoviljely voi tuottaa ympäristöhyötyjä ja uutta liiketoimintaa
Turvetuotannosta vapautuvilla alueilla ei ole aina tarkoituksenmukaista viljellä tavanomaisia yksivuotisia viljelykasveja. Sen sijaan alueilla voi olla mahdollisuuksia tuottaa päästövähennyksiä, turvetta täydentävää tai korvaavaa biomassaa sekä erikoiskasveja elintarvikekäyttöön tai bioaktiivisten aineiden lähteiksi.
Kosteikkoviljelyssä oleellista on tunnistaa paikalliset olosuhteet. Jäännösturvekerroksen paksuus, vesitalous, ravinteet, sadonkorjuun mahdollisuudet ja markkinat vaikuttavat siihen, millaiset kasvit ja tuotantomallit sopivat eri alueille. Suonpohjien erot ovat merkittäviä jo Suomen sisällä, ja Euroopan tasolla vaihtelu on vielä suurempaa.
Kihokki, lakka, karpalo ja aronia kiinnostavat erikoiskasveina
Työpajassa kuultiin esimerkkejä eri maista. Saksassa Greifswaldin yliopistossa tutkitaan muun muassa kihokin ja lakan genomityyppejä, bioaktiivisten aineiden tuottokykyä ja viljelytekniikkaa. Suomessa Bertalan Galanbosi on testannut kihokin kasvatusta Karilan tutkimusasemalla Mikkelissä. Saatujen kokemusten mukaan kihokki viihtyy yhdessä rahkasammalen kanssa.
Latviassa on puolestaan pitkät perinteet karpalon ja pensasmustikan viljelystä turpeennostosta vapautuneilla alueilla. Irlannissa kiinnostusta herättävät niiden lisäksi muun muassa aronia, joka on olosuhdevaatimuksiltaan kiitollinen kasvi.
Arvoketju ratkaisee kannattavuuden
Kannattava kosteikkoviljely vaatii pioneerityötä, riittävän korkeaa jalostusastetta ja asiakkaiden valmiutta maksaa tuotteiden todellisesta arvosta. Pelkkä viljely ei riitä, vaan arvoketjussa on tunnistettava kaikki vaiheet tuotannosta korjuuseen, logistiikkaan, arvoaineiden erottamiseen, jalostukseen, markkinointiin ja ympäristövaikutusten arviointiin.
Irlantilainen John O’Sullivan Derreigher Farmilta kuvasi työpajassa, miten monipuolinen tuotantorakenne voi kiinnostaa myös vapaaehtoisia työntekijöitä. Samalla hän muistutti, ettei liiketoiminta voi nojata satunnaiseen työvoimaan, vaan tuotannon on perustuttava kestävään ja suunnitelmalliseen ansaintamalliin.
Monihyötyisyys syntyy yhdistämällä ratkaisuja
Ennallistamisen, vesiensuojelun, hiilensidonnan, luonnon monimuotoisuuden ja tuotannollisen käytön tavoitteita ei tarvitse tarkastella toisistaan irrallisina. Korkeuserot, vesivarat ja alueiden koko huomioivalla suunnittelulla voidaan yhdistää kosteikkomaisia, ravinteita pidättäviä ja tuotannollisia elementtejä.
Turpeennostoalat ovat usein suurempia ja yhtenäisempiä kuin keskimääräinen peltolohkorakenne. Siksi niillä voi olla mahdollista yhdistää erilaisia toiminnallisia alueita ilman, että tuotannon volyymiedut menetetään.
Valkmusan kohosuo ja asiantuntijapuheenvuorot jäivät mieleen
Työpajan osallistujat vierailivat Valkmusan kohosuolla Pyhtäällä, joka nousi loppuyhteenvedossa yhdeksi tapahtuman kohokohdista. Myös Bertalan Galanbosin puheenvuoro teki osallistujiin vaikutuksen. Maatalouden tutkimuskeskuksessa uransa tehnyt erikoiskasvien ja yrttien asiantuntija toi keskusteluun pitkän kokemuksen hyvin monenlaisten kasvien viljelystä ja hyödyntämisestä.
Tietoa tarvitaan tuotannon, jalostuksen ja viranomaisohjauksen tueksi
Työpajassa koottiin kartalle pienten ruoka- ja rohtokasvien tuottajia ja jalostajia eri puolilta Eurooppaa. Suomalaiset jalostajat kiinnostivat erityisesti irlantilaisia osallistujia. Learning cafe -työskentelyssä pohdittiin tuotannon, jalostuksen ja viranomaisohjauksen haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja.
Kosteikkoviljely on vielä nuori ala, ja käsitteellä voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia vesiolosuhteiltaan vaihtelevia tuotantotapoja. Siksi sekä uuden tutkimustiedon että aiemman kokemustiedon kokoaminen on tärkeää. Tietoa tarvitaan viljelijöiden, jalostajien, maanomistajien, viranomaisten ja aluekehittäjien päätöksenteon tueksi.
SuoLiike-hanke testaa mahdollisuuksia Kouvolassa
Työpajan ohjelmaan kuului myös vierailu SuoLiike-hankkeen koekentällä Utissa. Vierailu johdatti hyvin Marjo Keskitalon ja Maarit Karin esityksiin hankkeen tuloksista ja toiminnasta. Suomen ympäristöopisto SYKLI:n Anna Kemppinen osallistui aktiivisesti työpajatyöskentelyyn.
Heinäkuun alussa julkaistu, yhdeksän JTF- ja LIFE-rahoitteisen hankkeen yhteistyössä laadittu toimenpidesuositus sekä kasvi- ja ympäristömatriisi herättivät vilkasta keskustelua. Keskustelu osoitti, että turvetuotannosta vapautuvien alueiden käyttöön tarvitaan samanaikaisesti tutkimusta, kokeiluja, yritysyhteistyötä ja käytännön päätöksenteon tukea.
Kokeilut mahdollistavat uuden markkinan syntymisen
Pienen markkinan kosteikkoviljelykasvit voivat tuoda paikallisesti merkittävää arvonlisää ympäristölle, tuotteille, elinkeinoille sekä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmille. Uusi markkina ei kuitenkaan synny hetkessä. Tarvitaan kehittämistyötä, kokeiluja ja mahdollisuutta testata erilaisia kosteikkoviljelyyn soveltuvia kasveja turvetuotannosta vapautuvilla alueilla.
Lisäksi tarvitaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat jo tutumpien biomassakasvien, kuten ruokohelven, hyödyntämisen turvetta täydentävänä tai korvaavana raaka-aineena. Kun tuotanto, ympäristöhyödyt, jalostus ja markkina yhdistyvät, kosteikkoviljely voi vahvistaa sekä Kymenlaakson elinkeinorakennetta että kestävää maankäyttöä.
Teksti ja kuvat: Maarit Kari
Julkaistu 9/2026