Yrittäjän Ääni -blogi 28.11.2022: Yoda sen sanoi: ei ole yrittämistä, on vain tekemistä tai tekemättä jättämistä. Se ei aina vain ole niin helppoa meille, jotka emme ole jedimestareita. Viestintäyrittäjä Sami Anteroinen kaivaa arkistoistaan viisi kirvelevää tapausta, jolloin yritys todella jäi yritykseksi.
”Kirjoitan kulttuuriportaaliin pienen ennakkojutun Suomen-keikalle saapuvasta amerikkalaisesta räppipoppoosta. Esihype maalaili kuvaa hautausmaauskottavista horror-hoppareista. Löydän kuitenkin netin syövereistä infot, että nämä kalmagangsterit ovat sittenkin aika kesyjä kolleja – takana yhteistyö jopa kiiltokuvapoppari Justin Timberlaken kanssa! Tyytyväisenä skuupista lähetän jutun toimitukseen.
Jutun julkaisemisen jälkeen saan kipakkaa lukijapalautetta. Olen sotkenut kaksi rap-artistia keskenään ja kirjoittanut silkkaa potaskaa. Genressä inessä oleva lukija valistaa minua tästä ja keksii minulle myös pari värikästä haukkumanimeä. Näistä jäi mieleen URPO, ehkä juuri isojen kirjaimien käytön takia.”
Oliko yritystä? - Metsään meni ja komeasti. Tapauksesta on kohta 20 vuotta, mutta vielä se pistelee.
***
”Saan yhteydenoton insinöörifirmasta, joka on laittamassa sisällöntuotantohommat ns. isolle. He kysyvät, voivatko ostaa yhden miehen yritykseni tuotantokapasiteetista viidenneksen. Käytännössä tämä toimii niin, että joka viikko omistaisin yhden päivän vain tämän yrityksen viestintäpyrkimysten edistämiseen.
En ole koskaan kuullutkaan tästä firmasta, mutta teen tarjouksen kun kerran pyydetään. Vähän mietin, että onko yrityksellä ihan niin paljon asiaa maailmalle kerrottavana kuin he ajattelevat, mutta palvelu on aina räätälöity. Kyllähän työmäärä joustaa ylös ja alas, tuumaan.
Asiakas kiittää tarjouksesta, joka on kuulemma sinänsä ihan jees, mutta he ovat päättäneet mennä uuteen suuntaan. Se suunta on, että mitään viestintäpalveluja ei sittenkään tilata keneltäkään.”
Oliko yritystä? - Tämä superasiakkuus kuoli ennen kuin syntyi. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin Jar Jar Binkskin tietää, että se sitä myös on.
***
”Pöydälle tipahtaa briiffi, että tehdään firmajuttu minulle tuntemattomasta pienestä firmasta, toimialaa en enää muista. En meinaa tavoittaa toimitusjohtajaa – myös Sami nimeltään – sähköpostilla, mutta kun viimein saan kaverin kiinni puhelimella, hänellä on minulle mielenkiintoista kerrottavaa.
Tämä kaimani ei halua antaa haastattelua – tai edes että mitään juttua ylipäätänsä tehdään – koska minä olen allekirjoittanut sähköpostiviestini koko nimen sijaan pelkällä etunimen pienellä alkukirjaimella. - Minä teen samalla tavalla, toimari uskoutuu minulle puhelimessa. Tämä on siis peruste sille, että haastista ei tipu.
En usein jää sanattomaksi, mutta nyt se on lähellä. En uskalla pyytää Samia avaamaan ajatteluaan enempää, vaan toivotan hyvää päivänjatkoa.”
Oliko yritystä? – En tiedä, miten tämä juttu olisi saatu tehtyä – ehkä etunimeä vaihtamalla. Onko ’Samir’ jo varattu?
***
”Itä-Suomeen oli perustettu pieni tehdas, ja siitä pyöräytän puolen sivun jutun. Toimeksiantoni rajaa merkkimäärän aika tiukasti, mutta juttuun mahtuu vähän tehtaanjohtajan kommentteja ja perusfaktat.
Jutun julkaisusta menee pari viikkoa, kun lukija lähestyy toimitusta. Hän on hyvin pahoillaan siitä, että tehtaanjohtaja – lukijan hyvä ystävä – on saanut niin vähän palstatilaa lehdessä ja arvelee syypääksi ilkeämielistä toimittajaa.
Minulle hän toivoo loppusijoitusta ”vassarilehtiin” eli niin kuin ärhäkkä lukijamme asiaa tarkentaa: kortistoon!”
Oliko yritystä? - No ainakin kyseisellä lukijalla oli kynässä tulta ja tappuraa. Edelleen tulen hyvällä tuulelle, kun muistelen tätä päätöntä tarinaa.
***
”Tampereella on iso kaksipäiväinen kiinteistötapahtuma, ja meidän lehti on ainoa mediapartneri. Niinpä tähtitoimittajaakin paikalle kaivataan, mutta saan valita, kumpana päivänä Tampere-talolle ilmestyn. Tiedän kokemuksesta, että torstai on se pääpäivä, jolloin on enemmän esiintyjiäkin, joten valitsen sen.
Hyvä perusreissuhan se on, alan seuraavalla viikolla naputtaa juttua – ja päätän mainita perjantailtakin pari puhujaa ja teemaa. Luen läppärin ruudulta infoja ja kohta jo kiroan pitkään ja hartaasti.
Perjantaina puhujana oli Bruce Dickinson, heavy metal -legenda Iron Maidenin laulusolisti (ja bisnesmies, lentäjä, miekkailija, egyptologi jne). Poikavuosieni (ja ukkovuosieni) idoli.
Näen silmissäni, kuinka astelen itsevarmasti esiintyjien VIP-tiloihin, ainoana median edustajana koko talossa, ja teen vaikutuksen Dickinsoniin syvään luotaavilla kysymyksilläni (Seventh Son of the Seventh Son, never forget!).
Ja koska koko kattavan katalogin läpikäyminen alkaa vääjäämättä kuivata kurkkua, lähdemme siitä miehissä tutustumaan paikallisiin ravitsemusliikkeisiin. Ja sen päälle tietysti saunomaan koti-Kouvolaan.
Uudelle Maiden-levylle syntyy kappale Road to Raate.”
Oliko yritystä? - Byää-ää-ääää!!!
Sami J. Anteroinen
Kirjoittaja on kouvolalainen viestintäyrittäjä, joka on kirjoittanut yli 2 000 juttua – joista osa on saanut ihan hyvääkin palautetta.