Tavara liikkuu taukoamatta merellä, maalla ja ilmassa, mutta hiilijalanjälkeen ja kuljetusten yleiseen ympäristöystävällisyyteen kiinnitetään nyt enemmän huomiota kuin koskaan. Onko logistiikka-ala valmis ottamaan roolia kestävän kehityksen kärkijoukoissa?
Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori Ulla Tapaninen uskoo vihreän siirtymän myllertävän logistiikka-alan perin pohjin. Hänen mukaansa kuljetuslogistiikka tulee tällä vuosikymmenellä muuttumaan enemmän kuin kertaakaan sen jälkeen, kun kuljetukset hyppäsivät kumipyörille.
”Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa kuljetustoiminta – sellaisena kuin me sen tunnemme – ei enää ole mahdollista”, Tapaninen paaluttaa. Vuoden logistikoksikin valittu liikennetietäjä tarjoaa kuitenkin rohkaisua: muutoksia ei pidä nähdä ongelmina, vaan mahdollisuuksina.
Tapanisen mukaan on välttämätöntä, että jokainen kuljetuslogistiikan yritys käy läpi riippuvuutensa fossiilisista polttoaineista ja tekee arviot vaihtoehtoisista polttoaineista, olivat ne sitten biopohjaisia, vetypohjaisia tai sähköä. ”Yritysten tulee kysyä, miten juuri minun yritykseni tulee varautua fossiilisten polttoaineiden hinnannousuun – ja voinko siirtää kuljetuksia raiteille?”
Tapaninen pitää kuljetusketjujen jatkuvaa tarkkailua ja tuunausta välttämättömänä myös siitä syystä, että pullonkaulat voivat tänä päivänä yllättää kenet tahansa ja milloin tahansa. ”Toimitusketjumme ovat haavoittuvaisempia kuin koskaan”, hän toteaa.
Optimointia ilman rajoja
Tapaninen odottaa jo malttamattomana uuden ajan satamia, joissa tieto lastin kulusta ja kunnosta kulkee satamalle ja kuljettajille ilman viiveitä, mahdollistaen ennakoinnit, muutokset, kapasiteetin varaukset ja odotusaikojen minimoinnit.
”Tämä tarkoittaa siirtymistä yksittäisen merellisen kuljetusketjun optimoinnista maailmaan, jossa tieto ilman rajapintoja kulkee sieltä, missä sitä on, sinne missä sitä kaivataan.”
Mutta kuka toteuttaisi kuljetusalustan, joka saisi tämän aikaan? – Tapaninen huomauttaa, että maailman suurissa konttisatamissa tällaiset alustat ovat varsin yleisiä: ”Satamilla on jo käytössä valtavat Port Community -järjestelmät (PCS), jotka ovat alustoja myös yksityisten yritysten väliseen tiedonkulkuun.”
Satamat digikuosiin!
Suomi on pienten satamiensa kanssa aina vaarassa jäädä takamatkalle kehitystyössä, mutta teknologian tiikerinloikat auttavat maatamme kirimään. Neljännesvuosisadan takaista PortNet-järjestelmää uudistetaan nyt NEMO-järjestelmäksi, jossa on mahdollista ottaa myös yksityisten toimijoiden tiedontarpeet huomioon.
”Ensin NEMOlla korvataan tietysti vanha viranomaistiedonvaihto, mutta sen jälkeen on myös yksityisten toimijoiden tiedontarpeiden aika.” Esimerkki: kun tavara virtaa satamasta kohti Kouvolan kuivasatamaa, tulee prosessi virtaviivaistaa huolella, Tapaninen huomauttaa. ”Digitaalisuus tuo sitä ennustettavuutta ja joustavuutta, jota moderni logistiikka tarvitsee.”
Digikärkeä kaivataan, mikäli alalla mielii pärjätä. Kuljetuslogistiikka ei ole mikään kasvubisnes, Tapaninen muistuttaa. ”Täytyy tehdä asioita fiksummin, jotta kilpailukyky säilyy.”
Vihreä siirtymä: kolikon kääntöpuoli
Apulaistutkimusprofessori Simon P. Michaux Geologian tutkimuskeskuksesta on tutkinut vihreän siirtymän edellytyksiä ja reunaehtoja vuosien ajan. Hän ei epäröi haastaa vallitsevia totuuksia: ”Vihreä siirtymä tulee tapahtumaan – ja sen täytyy tapahtua – mutta se ei tapahdu siinä muodossa kuin me luulemme.”
Suuresta Sähköistymisestä on povattu ihmiskunnan pelastajaa, mutta Michaux ei tähän usko. Hänen mukaansa maapallo ei yksinkertaisesti sisällä tarpeeksi mineraaleja, jotta vihreä siirtymä – ainakaan nykymuodossaan – saataisiin maaliin. ”Keskustelu keskittyy nyt hiilidioksidipäästöihin ja ilmastonmuutokseen, eikä siihen, että meillä on käytettävissämme rajallinen määrä resursseja.”
Teollinen arvoketju kestäväksi
Michaux kutsuu nykyistä sähköistystrendiä ”pähkähulluksi” suunnitelmaksi, mutta hänkin uskoo, että aikaa paremman tiekartan laatimiselle on vielä. ”Voimme tehdä paremman suunnitelman, emme me ole avuttomia tässä asiassa.”
Raideliikenteen kehitystä Michaux seuraa mielenkiinnolla. ”Raideverkostolla on suuri rooli siinä, miten koko teollinen arvoketju uudelleen organisoidaan. Raiteista tulee paljon nykyistä tärkeämpi osa tätä peliä.”
Ylipäätään kaikessa teollisessa toiminnassa tulee lähteä siitä, että se on ekologisesti kestävää – ja että ympäristöystävällisyys on kaiken päätöksenteon ytimessä. ”Meidän on uudelleenkeksittävä koko järjestelmä. Suomi on tässä kehitystyössä hyvissä asemissa, sillä yhteistyön taso on täällä korkein maailmassa.”
Ulla Tapaninen ja Simon P. Michaux puhuivat Railforum2023-seminaarissa Kouvolassa kesäkuussa.
Lue lisää: Railforum 2023 kartoitti vihreän siirtymän mahdollisuuksia