Nerot Pohjolasta kertoivat Brysseliin mitä osaamme puulla

BLOGI 30.6.2021: Euroopan komission suoraan rahoittama Kinnon NERO -projekti sai päätöksensä keväällä 2021, taustanaan EU:n energiatehokkuusdirektiivi.

Kinnolle Neron hakeminen oli tietysti selvää: puun merkityksen korostuminen Kouvolassa, kaupunkiohjelmissa, nyt jo toteutetut kuusi julkista uusinvestointia ja tunnistettu merkitys työllistäjänä. Kouvolassa puutuotteiden valmistajien yhteinen liikevaihto on jo kohonnut vuosien 2012 – 2018 aikana 40 miljoonasta 74 miljoonaan ja omien työntekijöiden määrä lisääntynyt 130 henkilöstä 200 henkilöön - huolimatta parista merkittävämmästä liiketoiminnan päättymisestä aikavälillä ja huomioimatta lisääntynyttä välillistä työpanosta verkostoissa.

Kaikkia vaatimuksia yhteen

Kinno veti koko hanketta pohjoismaisten kumppanien kanssa. NERO sai rahoituksen ratkaisujen etsimiselle direktiivissä ohjeistettujen niin kutsuttujen lähes nollaenergiarakennusten (nZEB) kustannustehokkuuden parantamiseen, mm. tehokkaampien prosessien avulla, sekä nimenomaan ajatellen elinkaaren kustannuksia ja siinä ohella näitä päästettyjä, ja sitoutuneita hiiliä. Puhuimme hankkeen aikana ennemmin kustannusoptimoinnista, ottamalla mukaan itse seinien rakentamisen lisäksi sisäilmaston tiivistyvissä taloissa, lisääntyvät ilmanvaihdon toiveet ja vaatimukset, ilman hintaa toistaiseksi olevat hiilidioksiditonnit, elinkaariajan opetusrakennuksille ja vaikkapa kiinteistöleasingin. Suoraviivaisen tuloksen ulos saaminen oli hankalaa kuin harakalla tervatulla katolla; nokka lähtee irti, mutta pyrstö jää kiinni.

EU:n toive kustannusten alentamisesta ei tietenkään ole mahdollista yleisesti itse rakentamisprosessissa, lainsäädännöllisten ja toiminnan vaatimusten kasvaessa. Kustannustehokkuutta tuovat esivalmistettujen puisten moduuli- ja tasoelementtirakenteiden vakioituminen ja volyymi, sekä uusiutuvien energianlähteiden käytön laajuus ja tehokkuus.

Kuinka Pohjolassa mennään eteenpäin?

Puun lisääminen rakentamisessa herättää intohimoja, ja ehdottomuus alkaa tietenkin jo toimialajärjestöistä, volyymien säilyttämisestä ja menekinedistämisen vaatimuksista. Selvää on, että puu ei puuna auta hiilineutraaliuteen pääsemisessä eikä tule koskaan olemaan ainoa käytettävissä oleva runkomateriaali. Materiaaleilla on ominaisuuksia ja käyttöominaisuuksia, jotka ratkaisevat valinnan jo suunnittelupöydällä, ei ilmastotavoittein. Käytännössä kuntatasolla julkinen puurakentaminen modulaarisena opetusrakennuksena on jo todellisina hankintakilpailuina nykypäivää.

Rakennuksen valmistuessa sen omistaja ja hallinnoija yleensä vaihtuvat. Rakennuksen energiankäyttöä simuloiva lakisääteinen energiatodistus jää usein käytön aikana valvomatta ja hyödyntämättä. Seuraavaksi tulevat käyttöön rakentamisen hiilijalanjäljen ja resurssitehokkuuden suositukset. Tulevina vuosina seuranta konkretisoituu, mutta vain omistajien valveutuneisuuden kautta.

Puurunkoisten ammattimaisesti toteutettujen julkisten ja osakeyhtiömuotoisten rakennusten määrä on Suomessa noussut lähes eksponentiaalisesti kymmenluvun toisella puoliskolla, tietysti olemattomalta lähtötasolta. Pelkästään Helsingillä on suunnitelmat (tiedote vuodelta 2019) investoida keskimäärin 60 M€ vuodessa, yhteensä 70 koulukohteeseen joko remontoinnilla tai uudiskohteena seuraavan viiden vuoden aikana. Ruotsalainen huonekalukonserni on toteuttanut jo useita modulaarisia pienkerrostaloja pääkaupunkiseudulle, valitettavasti tosin vielä ulkomaisella moduulirakentajalla. Urakkamuodot ovat moninaistuneet, mitkä tietysti osaksi elinkaareenkin kohdistuvina edesauttavat ainakin todelliseen energiatehokkuuteen pyrittäessä. Hiilidioksidin syntymiseen ja hiilensidontaan ei vielä ole toteutukseen porkkanaa.

Tämän kirjoittajan omassa kotikylässä on viime vuosina purettu vanha terveyskeskus, virasto ja alakoulu sekä lähitulevaisuudessa yläkoulu, eri syiden vuoksi. Ovatko rakennukset olemassa liian kauan, väärissä paikoissa tai epäsopivia laajemminkin? Volkswagen ilmoitti äsken luopuvansa polttomoottoreista vuoteen 2035, sähkösopimusta uusiessani yhtiö ilmoitti minun sähköni olevan CO2 – vapaata, vaikken edes sitä pyytänyt. Ilmiselvästi, suuren osan rakennuksista syntymä- ja elämäntapa muuttuu. Tässäpä tällekin entiselle valkokypärälle on ollut mietittävää.