Puun pitää päästä samalle viivalle muiden rakennusmateriaalien kanssa

Aalto-yliopiston puurakentamisen tuleva professori Gerhard Fink, 33, ei näe mitään estettä sille, että Suomesta tulisi ”puurakentamisen suurvalta”. 

Puuprofessori Fink vierastaa hehkutusta, mutta peräänkuuluttaa puulle tasavertaista kohtelua yhtenä materiaalina muiden joukossa 

”Lähtökohdat menestykselle ovat hyvät. Metsät tarjoavat valtavaa potentiaalia”, toteaa Kouvolassa pikavisiitillä piipahtanut Fink ja lisää, että ei ole yksin mielipiteineen – hän on keskustellut asiasta useiden eurooppalaisten kollegoiden kanssa, ja Suomen saumoihin uskotaan yleisemminkin.

”Pelkkä potentiaalin olemassaolo ei sinänsä vielä tarkoita kuitenkaan mitään”, toppuuttelee Fink. Tutkijan ja tiedemiehen rooliin ei markkinointipuheiden pitäminen sovi, ja niitä vuodenvaihteessa Aalto-yliopistolla aloittava itävaltalainen vältteleekin viimeiseen asti. 

Tutkimusmatkalla Kouvolassa

Suoraa puhetta sen sijaan kuullaan: ei, tuleva professori ei tiedä vielä paljoakaan suomalaisesta arkkitehtuurista tai rakentamisesta eikä hän saavu maahan – kyseessä on ensivisiitti – valmiin agendan kanssa.
”Ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää keskustella teollisten partnereiden kanssa ja selvittää, millaisia tarpeita heillä on. Tässä työssä voi mennä useampi kuukausi, mutta se auttaa selvittämään, mihin tutkimusalueisiin kannattaa panostaa.”

Kouvolassa seurataan nuoren tutkijan edesottamuksia mielenkiinnolla, sillä kaupunki on kustantanut puurakentamisen oppituolista yhden ”jalan” ja odottaa rahoilleen vastinetta. Maanantaina 14.9. kaupungintalolla järjestetyssä tilaisuudessa Fink sai kuulla, missä seudulla mennään puurakentamisen suhteen – eli mitä on tehty ja mitä on tulossa. Suunnitelmat saavat tutkijan nyökkäämään hyväksyvästi: ”Täällä selvästi halutaan panostaa puurakentamiseen.”

Näytön paikka 

Eidgenössische Technische Hochschule Zürich -yliopistosta vain vuosi vuotta sitten väitellyt Fink ehti olla puolisen vuotta projektinvetäjänä sveitsiläisessä EMPA-tutkimuslaitoksessa, kun päätti jo tarttua uuteen haasteeseen. Nuori professori ei peittele sitä faktaa, että oppituoli mielialalta on hänelle unelmien täyttymys. Fink puhuu ”kerran elämässä” -mahdollisuudesta, jonka myötä hän pääsee kokoamaan oman tutkimustiimin ja käymään käsiksi kiinnostaviin tutkimuskohteisiin.
”Tämä kaikki on erittäin motivoivaa.”

Fink valittiin tehtäväänsä tiukan seulan läpi. Loppusuoralla vastassa olivat Cristiano Loss Trenton yliopistosta ja Adriaana Dutu Bukarestin teknillisestä yliopistosta. Kukin kandidaatti veti kesäkuussa näyteluennon puurakennusten suunnitteluun liittyvistä haasteista.

Aihepiiri innostaa silmin nähden:
”Tavallaan ainoa haaste puurakennusten suunnittelussa on se, miten saadaan aikaiseksi tehokkaita ja luotettavia rakennuksia. Mutta miten tähän tavoitteeseen päästään, se onkin sitten jo toinen juttu”, Fink toteaa ja lisää, että ”valtava” nippu kysymyksiä on ratkaistava, ennen kuin ollaan maalissa.

Tietovajetta vastaan 

Yksi ongelma on se, että alan yritykset – ja niiden palkkalistoilla olevat rakennusinsinöörit – eivät tiedä tarpeeksi puusta. Sen sijaan teräksen ja betonin ominaisuuksia on hakattu insinöörien päähän niin pitkään ja hartaasti, että nämä vaihtoehdot tulevat jo selkäytimestä. Tähän Fink haluaa muutoksen: ”En väitä, että puu on paras mahdollinen rakennusmateriaali, joka sopii jokaiseen tilanteeseen. Insinöörien pitäisi kuitenkin tutustua kunnolla puuhun ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.” 

Finkin mukaan jokaisen rakennusinsinöörin tulisi pystyä suhtautumaan aiheeseen objektiivisesti ja ilman kiihkoa: eri materiaaleilla on erilaisia ominaisuuksia ja niitä vertailemalla voidaan valita se kulloiseenkin projektiin sopivin. 

Kaikki vaihtoehdot esiin

Professorin mukaan on lyhytnäköistä – ja enemmän kuin aavistuksen verran ammattitaidotonta – lähteä rajoittamaan vaihtoehtoja jo heti kättelyssä.

”Haluamme nostaa tietoisuutta puurakentamiseen liittyen ja varmistaa, että puu saa tasavertaisen ja reilun kohtelun.”
Fink on aikaisemmin tutkinut mm. kvantitatiivisten menetelmien soveltamista olemassaoleviin puurakenteisiin – eli siis maallikon kielellä sitä, kuinka vaikkapa remonttikohteen puumateriaalista kerättyä tietoa hyödynnetään paremmin. ”Nyt osataan sanoa suunnilleen, että tarvitaanko remonttia vai ei”, Fink toteaa ja kuittaa käytetyt metodit ”hyödyttöminä”. 

”Uusia kvantitatiivisia työkaluja tarvitaan.” 

Kiihdytyskaistalla

Fink uskoo, että tulevaisuudessa puu valitaan rakennusmateriaaliksi entistä useammin ja se nivoutuu tiiviimmin osaksi valtavirtaa – meillä ja muualla. Puurenessanssin puolesta puhuu hänen mukaansa useampikin seikka: ”Ilmastonmuutos ohjaa rakentamista jatkuvasti ekoystävällisempään suuntaan, kun huomio kääntyy rakentamisen hiilijalanjälkeen. Esivalmistettujen elementtien ansiosta puurakentaminen on paljon nopeampaa ja edullisempaa kuin ennen.”

Puussa on henki ja elämä

Ja sitten on vielä se fiilis, jonka vain puu tekee. Fink huomauttaa – niin tiedemies kuin onkin – että kun astuu sisään saliin, joka on kauttaaltaan puuta, hetkessä on jotain erityistä. Puulla on vahva aura, joka resonoi vahvasti ihmisten viihtyvyyden ja yleisen hyvinvoinnin kanssa. Vapaa-ajallaan paljon luonnossa viihtyvä professori selvästi uskoo, että puun ”sielu” on riittävän vahva selättämään kilpakumppaneita.