Kiertotalouden termit tutuksi

Kiertotalous on käytännön toimintaa, mutta on helppo hämääntyä siihen liittyvien käsitteiden viidakossaMitä tarkoittaa jakamistalous, resurssiviisaus tai ekosysteemipalvelut? Löydät nämä ja monet muut kiertotalouteen liittyvät käsitteet selityksineen tästä listasta.

 

Kiertotalous (circular economy)

Tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa materiaalit ja raaka-aineet säilytetään mahdollisimman pitkään talouden käytössä tehokkaiden kiertojen avulla. Tavoitteena on, että materiaalien arvo säilyy mahdollisimman hyvin kierrosta toiseen ja jätteen muodostuminen minimoidaan. Samalla tuotannon ja kulutuksen aiheuttama ympäristökuormitus vähenee. Kiertotaloudessa hyödynnetään uusiutuvaa energiaa, korvataan uusiutumattomia raaka-aineita uusiutuvilla, pidennetään tuotteiden elinkaaria mm. tuotesuunnittelun ja uudelleenvalmistuksen avulla, palautetaan biologiset materiaalien ravinteet takaisin kiertoon ja muutetaan kulutusta omistamisesta enemmän käytön suuntaan mm. jakamistalouden ja liisauksen avulla.

Kunnostaminen (refurbishment)

Tarkoittaa tuotteen palauttamista hyvään toimintakuntoon korvaamalla tai korjaamalla rikkoutuneita tai huonokuntoisia osia ja parantamalla tuotteen ulkonäköä esim. puhdistamalla, maalaamalla tai vaihtamalla kankaita. Kunnostetun tuotteen suorituskyky voi olla huonompi kuin uuden tai udelleenvalmistetun tuotteen.

Uudelleenkäyttö (reuse)

Tarkoittaa tuotteen käyttöä samassa käyttötarkoituksessa uudella omistajalla niin, että tuote on alkuperäisessä muodossaan tai siihen on tehty ainoastaan pieniä muutoksia.

Uudelleenvalmistus (remanufacturing)

Tarkoittaa teollista prosessia, jossa käytetyt tuotteet tai komponentit palautetaan sekä ulkonäöltään että suorituskyvyltään uutta vastaavaan tilaan. Tuote voidaan päivittää myös alkuperäistä paremmaksi. Uudelleenvalmistetulle tuotteelle annetaan usein myös takuu. Teollisessa uudelleenvalmistuksessa elinkaarensa päähän tulleet tuotteet kerätään systemaattisesti takaisin ja myydään uusille käyttäjille.

Uusiutuva energia (renewable energy)

Sisältää vesi-, tuuli-, aurinko- ja bioenergian, maalämmön sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavan energian. Bioenergiaa ovat puuperäiset polttoaineet, peltobiomassat, biokaasu ja kierrätyspolttoaineiden biohajoava osa.

Teollinen symbioosi (industrial symbiosis)

On itsenäisten yritysten muodostama verkosto, jossa maantieteellisesti toistensa läheisyydessä sijaitsevat yritykset parantavat suorituskykyään sekä taloudellisesta että ympäristön näkökulmasta hyödyntämällä toistensa sivuvirtoja, teknologiaa, osaamista tai palveluja.

Jakamistalous (sharing economy)

Tarkoittaa tuotteiden ja palveluiden yhteiskuluttamista ja -käyttöä. Jakamistalous pitää sisällään tavaroiden kierrätyksen, hyödykkeiden yhteiskäytön palveluna sekä yhteisölliset elämäntavat, joilla tarkoitetaan aineettomien resurssien (aika, taidot, tila) vaihdantaa. Jakamistaloudessa vaihdanta voi toteutua kuluttajalta kuluttajalle (C2C), yritykseltä kuluttajalle (B2C) tai yritykseltä yritykselle (B2B). Digitaalisuus on edellytyksenä useimpien jakamistalouden palvelujen toteutumiselle.

 

Tutustu tästä linkistä uuteen kiertotalousesitteeseen, jossa käytännön kiertotaloustarinoita Kouvolan seudulta!

 

Resurssitehokkuus (resource efficiency)

Tarkoittaa materiaalien ja energian käytön tehostamista siten, että tuotetaan sama hyöty kuluttamalla vähemmän luonnonvaroja. Samalla parannetaan kilpailukykyä, säästetään kustannuksia ja vähennetään tuotteiden kulutuksen ja tuotannon aiheuttamia haitallisia ympäristövaikutuksia koko elinkaaren ajalta. Resurssitehokkuuteen voidaan sisällyttää myös ilman, veden, maan ja maaperän käyttö ja se kattaa myös tuotteiden tai jätteiden kierrätyksen ja uudelleenkäytön.

Resurssiviisaus (resource wisdom)

Tarkoittaa kykyä käyttää resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti niin, että edistetään hyvinvointia ja kestävää kehitystä sekä vähennetään ympäristölle ja ihmisille aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Resurssiviisaudessa resurssien kulutusta tarkastellaan yhteiskunnan tasolla, jolloin vältetään resurssien käytön osa-optimointi ja huomioida laajemmin taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Resurssiviisautta voidaan edistää mm. kiertotalouden avulla.

Cleantech (puhtaan tekniikan tuotanto)

Tarkoittaa tuotteita, prosesseja, systeemejä ja palveluita, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja vähentävät haitallisia ympäristövaikutuksia. Cleantech on siis teknologiaa, jonka avulla voidaan edistää materiaali-, vesi- ja energiatehokkuutta sekä pienentää päästöjä veteen, ilmaan ja maahan.

Energiatehokkuus (energy efficiency)

Tarkoittaa sitä, että tuotetaan sama määrä tuotetta tai palvelua pienemmällä energiapanoksella. Energiatehokkuutta voidaan parantaa sekä pienentämällä tarvittavaa energiapanosta että kasvattamalla energiapanoksen tuottamaa hyötyä. Energiatehokkuuden avulla pienennetään energiankulutusta sekä kulutuksen aiheuttamia kustannuksia, luonnonvarojen käyttöä ja ympäristökuormitusta, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjä. Energiatehokkuutta voidaan edistää mm. käyttämällä energiaa säästäviä tuotteita ja tekniikoita.

Materiaalitehokkuus (material efficiency)

Tarkoittaa kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen tuottamista mahdollisimman pienillä materiaalipanoksilla. Tuotteen materiaalitehokkuus paranee, kun sama tuote tuotetaan pienemmällä määrällä materiaalia. Samalla säästetään luonnonvaroja ja vähennetään haitallisia ympäristövaikutuksia koko elinkaaren ajalta.

Elinkaariajattelu (life cycle thinking, life cycle approach)

Tavoitteena on selvittää tuotteen valmistuksen ja käytön aikana muodostuvat ympäristövaikutukset kokonaisvaltaisesti koko elinkaaren ajalta eli vaikutukset selvitetään ”kehdosta hautaan”. Elinkaariajattelussa tuotteen ympäristövaikutuksissa huomioidaan sekä valmistusprosessin aiheuttamat suorat vaikutukset että epäsuorat vaikutukset, joita muodostuu tuotteen elinkaaren eri vaiheissa ennen ja jälkeen sen valmistuksen.

Hiilineutraalius (carbon neutrality)

Tarkoittaa tilaa, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästö on nolla. Hiilidioksidipäästöjä tuotetaan siis vain sen verran kuin niitä pystytään sitomaan. Päästöjä vähennetään pääasiassa parantammalla toiminnan energiatehokkuutta esimerkiksi uusien teknologioiden avulla. Jäljelle jäävät päästöt voidaan kompensoida esimerkiksi päästömaksuilla ja -oikeuksilla tai ympäristön tilaa parantavien investointien avulla.

Rebound -ilmiö (rebound effect)

Tarkoittaa tilannetta, jossa resurssien (materiaalit, energia) käytön tehokkuuden paraneminen ja siitä aiheutuvat kustannussäästöt saavat aikaan sen, että osa säästöistä kohdennetaan muuhun kuormitusta aiheuttavaan kulutukseen. Esimerkiksi vähäpäästöisellä autolla ajetaan aiempaa enemmän. Tällöin tavoiteltu hyöty (esim. hiilidioksidipäästöjen väheneminen) saattaa jäädä saavuttamatta.

 

Katso, mihin tuloksiin materiaalikatselmuksella päästiin CH-Polymers Oy:n Kaipiaisen tehtaalla!

 

Biotalous (bio-economy, bio-based economy)

Tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisee ekosysteemien köyhtymistä sekä luo uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Bioliiketoiminta (bio-business, bio-based business)

On luonnosta saatavan uusiutuvan materiaalin hyödyntämiseen perustuvaa yritystoimintaa. Myös biologisten prosessien, kuten entsyymien ja bakteerien hyödyntäminen tuotannossa kuuluvat bioliiketoimintaan.

Luonnonvaratalous (natural resource economy)

Perustuu elottomien luonnonvarojen (vesi, mineraalit) ja elollisten luonnonvarojen (puuraaka-aine, peltojen biomassa) kestävään hyödyntämiseen cleantechin avulla. Luonnonvaratalous sisältää vesi-, mineraali- ja biotalouden.

Kestävä kehitys (sustainable development)

Tarkoittaa maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys sisältää ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurillisen ulottuvuuden.

Vihreä kasvu (green growth)

Tarkoittaa vähähiilisyyteen ja resurssitehokkuuteen perustuvaa taloudellista kasvua, joka turvaa ekosysteemipalvelujen ja luonnonvarojen saatavuuden myös tulevaisuudessa sekä edistää hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Lineaarinen talousjärjestelmä (linear economy)

Tarkoittaa talousjärjestelmää, jossa materiaali luonnosta otettu raaka-aine virtaa talousjärjestelmän läpi ja päätyy takaisin luontoon jätteenä. Luonnosta otetuista raaka-aineista valmistetaan energian avulla tuotteita, jotka myydään loppukäyttäjälle. Elinkaarensa päähän tulleet tuotteet hävitetään jätteenä, jolloin niihin sitoutunut materiaali hukataan.

Ekosysteemipalvelut (ecosystem services)

Tarkoitetaan ihmisen luonnosta saamia aineettomia ja aineellisia hyötyjä. Ekosysteemipalvelut jaetaan sääteleviin ja ylläpitäviin sekä kulttuuri- ja tuotantopalveluihin. Säätely- ja ylläpitopalveluihin (regulating and maintenance services) luetaan mm. geneettinen ja lajistollinen monimuotoisuus, maaperän muodostuminen, fotosynteesi, ravinteiden ja veden kierto, pölytys, veden ja ilman puhdistus sekä hiilen sidonta ja tulvien tasauspalvelut. Tuotantopalveluihin (provisioning services) kuuluvat erilaiset luonnosta saatavat hyödykkeet kuten marjat, sienet ja hedelmät, riista, puu, lääkeaineet, maataloustuotteet, makea vesi ja uusiutuva energia. Kulttuuripalveluita (cultural services) ovat puolestaan mm. virkistys, maisema ja luontomatkailu sekä toimiminen lähteenä taiteelle, tieteelle ja koulutukselle.

 

Lähteet