BLOGI: Ruuan hankinnan helppoudesta

19.11.2015 - Kun suomalaisilta on kyselty, mitkä tekijät ohjaavat heidän ruuan hankintaansa, jo vuosien ajan ykkössijoille ovat nousseet vaivattomuus, nopeus ja hinta. Ruokatarvikkeet halutaan ostaa yhdellä kertaa yhdestä paikkaa. 

Monet ruuat ostetaan valmiiksi laitettuna, kala halutaan nahattomana fileenä, liha kalvoista puhdistettuna ja pihveiksi leikattuina. Kassalla kukkaro ei saa keventyä liikaa. Kotona ruoka halutaan nopeasti pöytään, jotta illaksi jää aikaa rentoutua työpäivän kiireestä ja stressaavasta kauppareissusta.

Pienten tuottajien ja monipuolisen ruokavalikoiman onneksi yhä useampi suomalainen on tehnyt ruuasta itselleen harrastuksen. Monia ruokaharrastajia yhdistää kiinnostus lähiruokaan ja pientuottajien erikoistuotteisiin. Niiden etsimiseen ja hankkimiseen ollaan valmiita käyttämään aikaa ja rahaa, ihan kuin mihin tahansa muuhunkin harrastukseen.

Asiaan kuuluvat elämysten hakeminen ja tiedonjano, halu tuntea raaka-aineiden alkuperä ja tuotantotavat, tuottajat ja tuotteiden valmistustavat sekä tarinat niiden taustalla. Lomareissuista tulee parhaimmillaan ruokamatkailua, kun taukopaikaksi valikoituu mansikkatila, tilapuoti tai maatilatorin lounasravintola ja matkan varrelle sattuu sopivasti ruokatapahtuma tai lähiruokasafari.

Kun ruuan alkuperä ja jäljitettävyys ovat alkaneet kiinnostaa, myös ruuan kasvatus itse on saanut uutta suosiota. Kasvimaaksi taipuvaa pihaa tai puutarhaa ei kaikilla ole, mutta ruokaa voi viljellä myös ruukuissa, parvekkeilla ja vuokrattavilla palstoilla. Löytyypä maastamme osuuskuntiakin, jotka ovat perustaneet oman pellon ja palkanneet puutarhurin sitä viljelemään. Sato jaetaan työtä ja/tai maksua vastaan.

Kesäisin ja syksyisin melkoinen joukko suomalaisia vapauttaa piilevät metsästäjä–keräilijän vaistonsa. Meillehän tämä on vielä helppoakin: Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2010 tekemässä kyselyssä yli 90 prosenttia suomalaisista arvioi osaavansa marjastaa. Sienestyksen, metsästyksen ja kalastuksen osalta oltiin vähän epävarmempia, mikä hengissä säilymisen kannalta on varmasti ihan hyvä asia.

Marjastusosaaminen voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta suuresta osasta maailmaa taidot ja mahdollisuus hyödyntää metsiä ja muuta lähiluontoa ruoka-aittana ovat kadonneet. Metsän ja vesistöjen suuri määrä, yksityinen metsänomistus, jokamiehenoikeudet, kalastus- ja metsästysmahdollisuudet ja käytännössä kaikkien Suomessa asuvien ulottuvilla oleva puhdas ilma sekä maaperä ja vesi antimineen ovat maailman mittakaavassa luksusta.

Monelle ruuan kasvattaminen itse, ruoka-ainesten hankkiminen luonnosta tai keräily useasta myyntipaikasta ovat turhan hankalia ja aikaavieviä ruuanhankkimiskeinoja. Onneksi lähiruokansa voi hankkia myös netin kautta ja saada jopa kotiovelle tuotuna. Tuottajien tietoja kokoavat hakusivustot, yritysten nettisivut, verkkokaupat, ruokapiirit, marja- ja omenapörssit ja REKO-lähiruokarenkaat vievät suoraan ruokatiedon ja herkkujen äärelle. Posti ja matkahuolto kuljettavat ruokaa, ja usein tuottajienkin kanssa on mahdollista sopia kotitoimituksista.

Paikallisen ruuan ja pienten tuottajien muuallakin maassa valmistamien tuotteiden hankinta on tänä päivänä oikeasti melko vaivatonta. Myyntikanavia on monia, suurin osa marketeistakin myy paikallista ruokaa. Kuitenkin, mitä lyhyempi ketju tuottajan ja kuluttajan välillä on, sitä varmemmin ruuasta maksettu raha menee tuottajalle itselleen ja jää omalle alueelle tukemaan paikallista taloutta ja työllisyyttä. Tätä kannattaa itse kunkin pohtia, vaikkei lähiruokaa sen kummemmin harrastaisikaan.

Lähiruuan hankinnan vaivaa ja hintaa tuskaillessa voi vastapainoksi miettiä sitäkin, kuka ruuan on tuottanut, valmistanut, kuljettanut ja markkinoinut, miten, millaisilla kustannuksillla ja millaisen säätelyn alla. Toisin kuin thaimaalaisen broilerin kohdalla, kotimaisen ruuan osalta nämä tiedot ovat selvitettävissä ja tekijät tavattavissa.

www.aitojamakuja.fi
www.makujakaakosta.fi

 

Kirjoittaja: